Tiistaina piti pitää esitelmä näönhuollon kurssilla. Aiheena oli autorefraktometri eli laite joka pystyy määrittämään silmän taittovirheen silmästä heijastuvan valonperusteella nopeasti ja yleensä aika lähelle lopullista silmälasimääräystä. Mulla oli vähän vaikeuksia löytää tietoa mun osuudesta, mutta onneks tässä vaiheessa opintoja paskanpuhumisen jalo taito on kehittyny sen verran korkealle tasolle että selvisin mun osuudesta hyvin. Esityksen jälkeen tosin seisottiin luokan edessä varmaan vartti kuuntelemassa palautetta mm siitä, että verkkokalvo lausutaan "[retina]" ei "[retaina]". Lopulta päästiin takas eturiviin istumaan, mutta herra opettaja päättikin jatkaa opetustaan nojaillen meidän pöytään mun edessä. Vähän mietitytti että mihinkähän sitä kattelis ku eteenpäin katsoessa opettaja vei 90% näkökentästä...
Mulla on tosiaan opintoja muistaakseni kolmen tai jopa neljän eri lukukauden opiskelijoiden kanssa joten osa menee pakostakin päällekkäin. Keskiviikkona menin toista kertaa pajalle ja pistin ykkösvaihteen silmään, jotta menettäsin mahollisimman vähän yhen päällekkäisen kurssin tunteja. Tunnin loputtua jäi enää yks kurssisuoritukseen vaadittava työ tekemättä ja se menee helposti seuraavalla kerralla. Vähä mä oon hyvä.
Torstaisin mulla ei oo muuta koulua ku 3h piilari2 kurssia. Ja onneks ei oo muuta. Avauduinki jo facebookissa, miten kivaa on olla edistyneiden piilarikurssilla, ku en oo ees teoriassa saati käytännössä mitään aiheeseen liittyvää aikasemmin tehny. Nyt oli vuorossa ekaa kertaa kovien piilareiden sovitus mun silmiin. Oisinkoha puolen tunnin itkemisen jälkeen saanu silmän pysymään sen verran pitkään kerrallaan auki että sitä ehdittiin tutkiakkin. Kolme piilaria oikeaan silmään ja sitten vielä yksi vasempaan. Siinä vaiheessa oli hermot niin kireällä ja vitutuskäyrä korkealla että oli pakko lopettaa vaikka mun japanilainen pari oiski halunnu välttämättä vielä jatkaa.
Perjantaiaamuna 31.10. lähettiin Berliiniin 12hlö porukalla. Eka porukka lähti pakulla aamu seittemän aikoihin ja me loput 5 istuttiin pökötin kyytiin 9.30. Pakun maksiminopeus oli 100km/h ja Ranskan ihme kulki loivaan alamäkeen parhaimmillaan 192km/h joten oltiin loppujen lopuksi aikasemmin perillä. Ekana käytiin ostamassa evästä Lidlistä ja sitten vielä viereisessä juomakaupassa. Valikoima oli hyvin erilainen kuin Aalenissa joten olo oli kuin karkkikaupassa. Ostin 15 eri olutta joista 2 oli tuttuja ja turvallisia. Rahaa meni pantteineen about 13e eli sisältö maksoi about kympin. Ja sitten eiku majapaikkaan. Majapaikkana oli näppärä kerrostalo kaksio. Hyvä mesta. Ei valittamista. Tässä vaiheessa porukka rupes kaivelemaan halloweennaamareita esille ja tajusin että ois itekki voinu ostaa. Mutta äkkiäkös sitä ny yhen naamarin värkkää. Välineinä sakset, pizzalaatikko, muovipussi ja kuulakärkikynä. Tässä tuotokseni:
Juuri kun naamari oli valmis ovikello soi. Hetken päästä kaveri tulee
kysymään olohuoneeseen että oisko kellään karkkia lapsille jotka on
ovella. Meikän eka reaktio oli "I have and I want to scare the
children!"
Lasten lähdettyä pohdin naamariani. Ei kovin vakuuttava. Sitten hoksasin
että itseasiassa se on pelottavampi jos käännän sen nurinpäin. Tällä
siis lähdettiin Berliinin yöhön.
Ennen lähtöä ajoin vielä parran kokonaan pois, koska Movember. Sitten ratikalla kohti keskustaa.
Keskustassa saavuttiin Alexander Platzille ja aloitettiin keskustaan tutustuminen kiertelemällä lähialueella.
Sitten iski nälkä joten etsittiin ruokapaikkaa. Päädyttiin vähän hienompaan ravintolaan. Ruoka oli erinomaista ja juomaksi tilasin oluenmaistelusetin, joka sisälsi 4 erilaista paikanpäällä valmistettua olutta (original, pils, weißbier ja season). Muut oli erinomaisia mutta season oli outo. Maistui omituisen hedelmäiselle, ehkäpä mangolle.
Ruuan jälkeen lähin osan porukan kanssa takaisin kämpille muutamaks tunniks. Tässä vaiheessa kuski rupesi ihmettelemään, mihin auton avaimet olikadonnu. Löytyhän ne sitten lopulta sieltä minne ne oli unohdettu 9tuntia aikaisemmin.
Sitten olikin edessä illan haastavin tehtävä. Keskustaan palatessa piti nimittäin ettiä toinen osa porukasta. Suunnistusintoisia oli porukassa sen verran että päätin ulkoistaa asian ja seurata kiltisti perässä. Lopulta about 7 eri ratikan/lähijunan jälkeen löydettiin muut. Ongelma oli ilmeisesti ollut suunnistuksessa sekä siinä ettei 3G-verkko toiminut kunnolla ja sijaintitiedot tuli meille 30min jäljessä. No eipä tuo nii vakavaa onneks ollu. Loppuilta meniki sitten Matrix -nimisellä clubilla. Jäätävän iso paikka. Puolet porukasta lähti pois etuajassa ja oisko meitä 5hlö jääny bailaamaan. Loppuilta tiivistyi kysymykseen "Where is Pau?" Miestä ei näkyny tapaamispaikalla sovittuna aikana eikä tunnin etsinnöistä huolimatta myöskään clubin sisältä. Puhelimeenkaan ei vastannu. Eipä siinä sitte muuta ku kämppää kohti toivoen että mies löytyy sieltä. Ei ollu. Pari tuntia myöhemmin kaveri kuitenki löys perille. Tapahtumat jäivät mysteeriksi.
Lauantaina kierreltiin nähtävyyksiä. Kuvat kertokoot tarinan.
Brandenburgin portti
Holocaust Memorial, Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki
Holocaust Memorial
Siegessäüle
Näkymä Siegessäülen näköalatasanteelta patsaanjuurelta
Tv-torni
Kierroksen jälkeen palattiin kämpille ja korkattiin oluet. Illalla
yritettiin etti clubia mutta tietäähän sen mitä siitä seuraa ku 12
ihmisen lössi yrittää tehä päätöstä ja kaikki haluaa suunnistaa.
Loppujen lopuks ei päädytty minnekään. Yks paikka löydettiin mutta se
oli homobaari... Hortoiltiin siis ympäri keskustaa ja mentiin takas
kämpille. Eipä siinä. Hauskaa oli silti. Etenkin Holocaust Memorialilla.
Sunnuntaina kierrettiin lisää nahtävyyksiä. Osa samoja ku edellisenäki päivänä mutta myös muutamia uusia. Käytiin mm Valtiopäivätalolla (Reichstagsgebäude),Checkpoint Charliella ja tietysti Berliinin muurilla.
Reichstagsgebäude edestä
Reichstagsgebäude ylätasanteelta
Näkymä kaupunkiin ylätasanteelta
Katolla oleva kupoli
Kupoliin mennessä sai kuulokkeet, jotka kertoivat kaupungin (esim rakennusten) historiasta sen mukaan missäpäin kupolia olit menossa.
Kupolin ylin tasanne
Checkpoint Charlie
Ja vielä pari kuvaa muurista
Melkeen 9h kävelemisen jälkeen päästiin takas kämpille ja oluita korkatessa porukka oli aika kuollutta. Vaikutti siltä että mennään aikasin nukkumaan. Joukosta alkoi kuitenkin kuulua vastalauseita. "Hey c'moon guys! It is fucking Berlin! This is the last night! Come on Sami you are the fucking Finnish guy!" Väsytti. Mutta olin samaa mieltä Arnaun kanssa. Kuka tietää vaikka tämä olisi viimeinen ilta Berliinissä ikinä. Oluttakin oli vielä jäljellä. Ja taas mentiin. Kuusi urheaa vaihtaria väsymystä vastaan. Muutaman oluen jälkeen lähdimme baanalle. Matkalla ratikkapysäkille oli pieni leikkipuisto jossa oli pakko jälleen pysähtyä, ehkä neljättä kertaa. Klassinen yrjöpyörä eli semmone pyöree lätyskä johon joku laitetaan istumaan ja muut pyörittää. Meikäläine oli pyörimässä ja vauhtia oli sen verran etten enää erottanu mitään ympärillä olevaa. Kuulin yhtäkkiä äkäisen saksalaismiehen äänen. Joku meidänporukasta puhu sille saksaa. En edelleenkään nähny mitään enkä ymmärtäny mitä asiaa miehellä oli mutta päättelin että oltiin oltu liian äänekkäitä. Leikkipuisto oli tosiaan kahden talon välissä. Lopulta vauhti hiipu sen verran että pääsin pois kyydistä. Saksalaismiestä ei enää näkyny mutta kaverit kerto sen minkä olin jo aikaisemmin päätelly. Poistuimme paikalta. Yksi lähti nukkumaan, koska oli seuraavana päivänä kuskina. Loput 5 lähdimme ratikalla keskustaan. Perillä en meinannu uskoa todeksi, että Berliinin keskusta voisi olla niin tyhjä. Mutta pakkohan nyt silti jossai on bileet olla. Vähän kyseltiin neuvoja ja harhailtiin ympäriinsä. Löydettiin clubi, mutta musatarjonta oli liian psykeä muideniku mun mielestä. Tässä vaiheessa yksi luovutti. Neljästään jatkettiin bileiden etsimistä. Meidät neuvottin paikkaan jossa "on aina bileitä" kuulemma oikein bilealue. Kyseinen paikka osoittautui aika creepyksi. Vanha tehdasalue täynnä punatiilisiä rakennuksia joiden seinät oli täynnä graffiteja.

Porukkaa ei ollut paljon mutta joitain
ihmisiä käveli siellä täällä. Rakennukset olivat toineen toistaan
hämärämpiä. Yhden edessä seisoi kuitenkin kaksi portsaria. Baarissa olis
ollu raggaemusaa. Ei kelvannu taaskaan muille... jatkettiin alueen
tutkimista. Yhdestä rakennuksesta kuulu popitus mutta ei löydetty
sisäänkäyntiä. Päätettiin lähteä samaan paikkaa missä oltiin
perjantaina. Lopulta oltiin Matrixissa klo 3.30. Ja olihan siellä
bileet. Vain yks tanssilattia oli auki mutta se oli täynnä ja meininki
oli hyvä.
Klo 5 lähdettiin pois. Kotimatka oliki sit taas mielenkiintoinen, koska joku tiesi oikotien... oltais voitu päästä alle tunnissa perille mutta meni sitten kaksi. On muuten mielenkiintoinen tunne matkustaa suurkaupungin ydinkeskustassa maanantaiaamuna klo 6. Aamu sarastaa, hirveesti väsyneen näkösiä ihmisiä ja ite mietit vaan et "niin nää kaikki on tosiaan menossa töihin ja me vaihtarit tullaan just baarista." Klo 7 päästiin lopulta nukkumaan.
Maanantaina olikin sitten aika hyvästellä Berliini. Oluita jäi juomatta 2. Niistä toinen aukes reppuun ennen ku pääsin ees autoon. Jeejee. Paku lähti suoraan takas kohti Aalenia mutta team pökötin tytöt halus käydä vielä ostarilla. Autolla Berliinin ydinkeskustaan? Ei kuulosta hyvältä idealta mut mentiin silti. Menomatka meni yllättävän sujuvasti ja parkkihallissa ostarin alla oli tilaa. Mut sit se pois lähteminen. Juututtiin ruuhkaan ja siinä meniki sit tunti että päästiin motarille. Paluumatka meni hyvin itse kukin vuorollaan torkkuen. Perillä Aalenissa ois ollu kiva mennä suoraan nukkumaan mut eipä aukkanu ku pestä reppu ja kengät. Kenkään joku kaato vahingossa oluen jo perjantaina vai olikoha lauantaina.







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti