torstai 1. tammikuuta 2015

End of the road

Keskiviikko 10.12. Heli ja Riina siis lähtivät aamulla takaisin Suomeen. En ite saanu unta ennen ku tytöillä soi herätyskello ja kasiks piti mennä kouluun eli unet jäi suunnilleen kahteen tuntiin. Sen saattaa huomata mm melkoisista silmäpusseista alla olevissa kuvissa. Tehtiin karsastustestejä ja hyvinhän se karsasti.



Iltapäivällä piti vielä tehä näyttökoe. Meni kyllä ihan penkin alle enkä ymmärrä miten pääsin läpi. Tein huolimattomuusvirheen ja sit jouduin tutkimuksen lopussa tekemään muutoksia enemmän ku sais tehä. Periaatteessa pitäs alottaa alusta koko homma jos joutuu tekemään lopussa noin isoja muutoksia. No, kait se lopputulos oli sit kuitenki tarpeeks hyvä ja se riitti tällä kertaa. Illalla oli pesuhuonebileet yhessä opiskelija-asuntolassa. Ei kyllä juurikaan oltu sisällä ku oli ihan liikaa porukkaa ja musa niin kovalla ettei kuullu juuri mitään. Hauskaa oli silti.

Torstaina alkoikin sitten ihmisten hyvästely kun espanjalaiset lähti joululomille. Hiljaiseksi veti. Tää oli ehkä ekoja hetkiä ku oikeesti tajusin että nyt alkaa olla kotiin lähtö lähellä.  Tajusin että tänä päivänä alko viimeiset 10 päivää vaihdossa. Nyt on otettava ilo irti. Nukkua ehtii sitten Suomessa. Illalle oli suunnitteilla bileet ja päätin että sinne on mentävä vaikkei jaksakaan.

Illalla sitten istuskelin koneella. Kukaan ei kysellyt minnekään joten koomasin vain ja ajattelin että ehkä sitä sittenkin vois nukkua ku ei sinne bileisiin ilmeisesti muutkaan kaverit oo lähössä. Klo 23 rupes kaverit kyselemään että miksen oo bileissä. Väsytti mutta kun kerran pyydettiin niin päätin lähteä käymään pikaisesti. Kahdelta tulin kotiin ja sitten kyllä uni maistui.

Perjantai-iltana lähdin tornille intialaisten järkkäämiin bileisiin. Yks saksalainen toi bileisiin trichterin (=party shooter) ja siitähän intialaiset innostu...  Putkessa oli aina litra olutta kerrallaan ja sehän piti juoda ykkösellä. Illan paras aika tais olla yhellä intialaisella noin 4 sekunttia. Respect. Ite kokeilin kahesti mutta en päässy lähellekään tommosia aikoja. Loppuillasta rupesivat vielä lisäämään vodkaa oluen perään. Ihan sairas meininki. Meni kyllä elämäni top10 bileisiin!


Sunnuntaina saatiin kämpille vieraita ku intialainen kämppis kutsu työkaverinsa käymään ja laitto ruokaa about 7tuntia. Oli muuten pikkusen hyvää.



Maanantai 15.12. Viimeinen viikko starttaa ja paniikkia pukkaa. Ei tää voi loppua vielä! Koulussa piti hyvästellä ihmisiä koska olin viimeistä kertaa piilari1 kurssilla enkä ollut varma näkisinkö osaa porukasta enää loppuviikon aikana. Sama homma piti tehdä viikon jokaisen tunnin jälkeen koska joka kurssilla oli eri ryhmä. Haikeeta. Illalla kävin viimeistä kertaa pelaamassa bingoa. Ei tullu voittoa vieläkään mutta nyt oli jo aika lähellä.

Tiistaina kokeiltiin koulun uusinta laitetta joka oli iPadillä ohjattava foropteri. Ihan siisti laite mutta kannatan edelleen manuaalista versiota koska automaattiforoptereissa ristisylinteritutkimus on asiakkaalle vaikeampi.

 

Meikäläisen to-do-listalla oli yks asia tekemättä joka meinas ihan unohtua. Koulun kahviosta sai nimittäin ostettua olutta joten päätettiin Magdan kanssa kahvitauolla että pakkohan se oli kerran käydä kokeilemassa.


Illalla oli opiskelijakunnan järjestämä leffailta koululla. Jos nyt rehellisiä ollaan niin ketään ei kiinnostanut ikivanha mustavalkoleffa. Porukka tuli paikalle koska 5e sisäänpääsymaksulla sai juoda niin paljon glühweinia kuin halusi. Tarjoilupisteitä oli kaksi mutta silti sai jonottaa melkeen puolituntia aina kun halusi täydennystä.

Keskiviikkoaamuna osallistuin Osakon järjestäytymiskokoukseen Skypen välityksellä. Meikän homma hallitusessa tulee olemaan international affairs. Juuri se mitä halusin! Illalla meillä oli koululla nk Aftershow-party. Se on eräänlainen palautekeskustelu kuluneesta syksystä. Suomeksi sanottuna meillä oli koululla varattuna luokkahuone jossa saatiin oleskella vapaasti ja opettajat kiersi jututtamassa porukkaa. Viimeisen vuoden opiskelijat hommas virvoikkeet eli olutta, glühweinia ja hodareita.

Tässä kuvassa ollaan Magdan ja meijjän opettajien kanssa. Oli kyllä mukava opiskella näin mukavien opettajien opastuksella!

Koululla vierähti pari tuntia ja sitten menin kämpille seittemän maissa. Olin kutsunu pari kaveria käymään ja Klaudi halus kokata currywürstia ihan kunnollisista raaka-aineista. Kyllä tuli hyvää.

Torstaiaamuna etelä-korealainen Jessica tuli hyvästelemään. Sain kortin jossa oli pitkä teksti sekä piirretty kuva musta (näkyy alempana kuvassa jossa muutkin saamani lahjat). Jessicalla oli kiire junaan joten itseasiassa avasin kirjekuoren vasta kun Jessica oli jo lähteny. Ihan hyvä niin. Ei sitä kuivin silmin voinu lukea. Pari tuntia myöhemmin myös saksalainen Caro tuli sanomaan hyvästit. Caro oli tehny mulle ite kauratyynyn (näkyy myös alempana kuvassa). Näiden haikeiden hyvästien jälkeen mietin että mitähän illasta tulee. Oli nimittäin mun läksiäisten aika. Päätin kuitenki että nyt pidetään hauskaa! Ja hauskaahan meillä oli.

Sain Lisalta saksalaisen perinne hatun. Tyylikäs ku mikä.

 Minä ja mun buddy (kv-tuutori) Steffen. En tiiä kenen idea oli laittaa pullon korkit silmiin joka kuvaan.

 Eveltä sain kukkia


Tässä vielä lahjat mitä sain torstaina. Alhaalla Caron kauratyyny. Keltaisen paketin sain Magdalta. Mietin että mitähän siellä on sisällä ku paketissa lukee ihan "Emotion hazard". Kova piilarihan se siellä. Ihan mukava saada tämmösiä huumorilahjojakin ni ei tartte joka välissä vetistellä. Jessican kirje oli liikuttava mutta kyllä tuo valokuva-albumi oli kans aika paha. Se oli monen ihmisen yhteisesti kokoama lahja. Tuon ku sain ni siinä sitten porukalla halailtiin ja yritettiin pidättää itkua. Ei helvetti. Ei tämmösiä kokemuksia voi ees sanoin kuvailla. En vaihtais tän syksyn kokemuksia mihinkään!

Perjantaina päivällä pyöräilin tornille hyvästelemään Magdan ja Kentin. Itkut oli itketty edellisenä päivänä joten nyt pääsin vähän helpommalla vaikka haikeaa oli silti. Todella moni kaveri oli jo lähtenyt joululomille mutta vielä oli muutamia jäljellä. Illalla menin takaisin tornille ja kokkailtiin georgialaista ruokaa. En nyt muista nimeä mutta taikinanyyttien sisälle laitettiin naudan ja possun jauhelihaa sekä mausteita. Nyytit keitettiin. Syöminen tapahtui siten että ensin puraistiin pieni reikä jotta kuuma höyry pääsi pois ja sitten reijästä imettiin nyytin sisälle kertynyt neste. Sen  jälkeen sitten syötiin nyytti. Näitä on pakko tehä Suomessakin!


Nika työstää taikinaa (olutpullo oli tällä kertaa ihan vain kaulimena) ja Klaudi antaa taustatukea. Archilistä näkyy tällä kertaa vain kädet.


Lauantaina oli vuorossa viimeinen reissu. Lähdettiin 5h hengen porukalla tutustumaan Rotenburgiin. Lisa toimi oppaana koska kyseessä oli hänen kotikaupunkinsa.

 Rothenburg on yksi ainoita Saksan kaupunkeja joissa kaupungin muuri on edelleen kokonaan pystyssä.
 Keskellä tietä oli erivärisiä katukiviä. Kun kuviota katsoo tarkemmin niin selviää että tällä paikalla oli joskus hirsipuu.

 Kirkko

 Kaupungintalo
 Kaupungintalon tornissa oli näköalatasanne. Pitihän siellä käydä. Hienot oli maisemat mutta tuuli oli sen verran kylmä ettei siellä kauaa huvittanut olla.
 Näköalapaika oli rakennettu satoja vuosia sitten. Silloin ihmiset olivat keskimäärin huomattavasti lyhyempiä kuin yli 190senttinen Steffen joka sai varoa päätään tornin huipulle vievissä portaissa. En suosittele ahtaanpaikan kammoisille.
Lisää kuvia kaupungista:




 Käytiin ravintolassa syömässä perinteistä sapuskaa.

Illalla palattiin Aaleniin ja istuttiin iltaa tornilla.

Sunnuntaina olikin sitten viimeinen päivä Aalenissa. Kaupungintalolla oli ilmainen sinfoniaorkesterin joulukonsertti jota mentiin kattomaan. Kaupungintalolla pitäs kyllä olla useampikin juhlasali mutta jostain syystä konsertti järjestettiin aulassa. Tultiin just ennen konsertin alkua ni eihän meitä päästetty sinne aulaan ku ei muka mahtunu. Istuttiin sitten viereisessä aulassa kuuntelemassa vaikkei nähty mitään. Konsertin jälkeen käytiin joulumarkkinoilla. Kaveri osti lämmitetyn oluen jossa oli makuina mm kanelia ja omenaa. Kuulosti niin ällöttävältä että pakko oli maistaa kaverilta. Yllätyin täysin. Sehän oli tosi hyvää! Pakko oli itsellekin ostaa.

 Oli niin hieno mukikin että pakko oli ottaa muistoksi.

Viihdyttiin markkinoilla ehkä pari tuntia ja sitten mentiin tornille istuskelemaan. Oli vaikea käsittää että olin siellä viimeistä kertaa. Oli aika sanoa viimeisillekkin kavereille hyvästit ja mennä kämpille nukkumaan että jaksaa aamulla herätä.

Heräsin 5.30 ja lähdin 6.50 bussilla rautatieasemalle. Aalenista matkustin junalla Stuttgartiin ja siellä nousin junaan joka vei suoraan Frankfurtin lentokentälle. Lento Helsinkiin, bussilla Tikkurilaan ja sieltä junalla Kuopioon. Matka kesti 16 tuntia mutta tällä kertaa ei ollut ongelmia. Olin perillä Kuopiossa vähän ennen puoltayötä.

Jossain baltian yllä, surullisena mutta monta kokemusta rikkaampa.

Tässä tämä nyt sitten oli. Kiitoksia kaikille teillekin jotka jaksoitte lukea. Jos joillain teistä on tilaisuus lähteä vaihtoon ja ootte lukenu mun tekstit ni en ymmärrä, miten voitte perustella itellenne sen ettette lähtis. Mä lähin yksin ja kyllä se mua totta kai jännitti, mutta loppujen lopuks oon sitä mieltä että se oli vaan parempi. En ollu niin riippuvainen kenenkään toisen menoista ja sain tehä asiat just niinku halusin. Jos en tienny jotain sanaa englanniks ni en voinu kysyä sitä keneltäkään vaan oli pakko yrittää selittää. Sillei se todellinen kielitaito kehittyy! Kun suhtautuu asioihin avoimin mielin niin kaikki kyllä järjestyy. Mä koin asioita joita ei Suomessa koe. Mä sain kymmeniä uusia kavereita ympäri maailmaa ja opin niiltä ihmisiltä niin paljon. Kuten jo aiemmin sanoin, en vaihtais tätä kokemusta mihinkään! Miettikääpä sitä! Tämä on tän blogin viimeinen päivitys ja haluan lopettaa sen biisiin joka soi päässäni viimeiset 2 viikkoa Saksassa ollessani. Se on Sentencedin End of the road.







Suomalaisia Aalenissa = Party all the time

Maanantaina 1.12. sain vieraksi Kirsin jonka luona kävin Italiassa lokakuun alussa. Kirsin vaihto oli ohi ja hän kiersi Etelä-Saksaa muutaman päivän ennen kuin lensi Suomeen. Päivä ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Strömssöössä. Iltapäivällä alkoi tuntua siltä että kuume nousee. Saksan tunnilla istuin takki päällä enkä pystynyt keskittymään kun paleli. Kämpillä olo hieman parani. Kämppiksen piti tuoda porukoiltaan peitto lainaksi mutta eihän se tietenkään muistanu. Ajattelin että lähen hakemaan kaupasta viltin ennen ku menen Kirsiä vastaan asemalle. Kirsin junan piti olla perillä Aalenissa 21.30 mutta Kirsi ilmotti että jälleen kerran DeutchBahnin työntekijät lakkoilee. Juna Münchenistä Ulmiin myöhästy 20min eikä Kirsi ehtiny Ulmista Aaleniin lähtevään junaan. Seuraavan junan lähtöön oli vajaat 2h. Lähin sit ite vähän myöhemmin metsästämään vilttiä. Menin bussilla keskustaan ja kävelin 400m kauppaan jossa kämppiksen mukaan piti olla vilttejä. Eipä ollu. Kävelin sit toiseen kauppaan 800m päähän. Sieltä lyösin onneks vilttejä ennen ku kauppa meni kiinni. Menin takas keskustaan mutta vielä oli reilu tunti siihen ku Kirsin piti saapua. Menin Irish pubiin katsomaan jospa siellä näkyis tuttuja pelaamassa bingoa. Alunperin oli puhetta että oltas menty saksalaisten kanssa pelaamaan bingoa mut sit Eve oliki kipeenä ja minä myös joten peruttiin. Pubissa ei näkyny muitakaan tuttuja. Sieltä sit viestittelin Evelle että "arvaappas minne päädyin kuitenki". Eve sit totes että hän asuu rautatieaseman vieressä että turhaan mä itekseni Irish pubissa odottelen. Menin sit sinne. Pian alko kuitenki kuume taas nousta. Lopulta istuin pipo, hanskat ja takki päällä patterin vieressä ja silti tärisin kylmästä. Kirsiltäkään ei tullu hyviä uutisia. Tämä myöhempikin juna lähti Ulmista 30min myöhässä. Lopulta juna saapu Aaleniin 00.30 eli 50min myöhässä. Kaiken kaikkiaan Kirsi oli siis 3h myöhässä. Onneks Evellä oli auto ni saatiin  kyyti mun kämpille. Ei ois ollu kovin kiva kävellä kipeenä yli 3km. Oltiin menossa sisälle mun kämpäään ni sanoin Kirsille jotain ja se vastas englanniks. Olin vähän että ööö ja sit tajusin että se puhu mulle tahallaan englantia koska itekin kysyin siltä englanniks. Siinä sit vähän nauratti. Ei ollu ensimmäinne eikä viimenen kerta ku meikäläiseltä ei kielen vaihto onnistukaan niin lennosta. Kämpillä vaihdettiin kuulumisia pari tuntia ja sitten mentiin nukkumaan.

Tiistaina jätin suosiolla aamun harkkatunnin välistä koska tiesin ettei siellä mitään uutta mulle ois kuitenkaan. Päivällä mun olo oli ihan ok joten lähettiin keskustaan. Bussimatkalla meni taas kielen vaihtaminen vähän metsään. Yhellä pysäkillä bussin kyydistä jäi pois meksicolainen kaveri jonka en ees huomannu olleen kyydissä. Tilanne tuli yllättäen. Selitin Kirsille just jotain ja sit yhtäkkiä joku moikkaa ni meikäläinenhän nostaa räpylän ja toteaa "Kato morjesta! Ööö. Hello!" Että semmosta... Keskustassa kierrettiin nähtävyydet ja käytin syömässä sekä kahvilla. Sitten Kirsi lähtikin junalla kohti seuraava kaupunkia.


Keskiviikko iltana saapuikin sitten lisää suomalaisia kavereita. Heli ja Riina oli Aalenissa vaihdossa 2013 ja tulivat mun luokse käymään viikoksi. Lentojen kanssa tytöillä kävi hyvä tuuri. Tällä kertaa lakkoiluvuorossa oli Lufthansan lentäjät mutta lakkopäivät oli maanantai, tiistai ja torstai joten se ei onneks vaikuttanu matkasuunnitelmiin mitenkään.

Torstaina viimeisen vuoden optometristit myijät koulun aulassa glühweinia ja vohveleita. Piilariopettaja päätti piristää harkkatuntia ja osti koko ryhmälle glühweinit ja vohvelit. Koulun jälkeen lähdimme keskustaan joulumarkkinoille, jossa Heli ja Riina jo odottivat.



Joulumarkkinoilta siirryttiin kaupan kautta Tornille. Ei kuitenkaan saatu pakastepizzoja paistettua ihan heti koska alueella oli sähkökatkos. Oli toisaalta ihan hauskaa istua tornilla tunnelmavalaistuksessa kun vain käytävien hätävalot oli päällä. Lopulta parin tunnin jälkeen sähköt tuli takas ja saatiin pizzat uuniin.

Perjantaina mentiin 20min junamatkan päähän Oberkocheniin Zeiss-museoon. Zeiss on varmasti kaikille tuttu optisen teknologian valmistaja. Tämä teknologian edelläkäviä ei kuitenkaan kyennyt ilmoittamaan museonsa nettisivuilla että juuri sinä kyseisenä päivänä museo menee normaalia aikaisemmin kiinni remontin takia. Tehtiin siis turha reissu. Illalla leivottiin Helin ja Riinan kanssa pullia seuraavan päivän bileitä varten. Meikäläinen sulatti voita mikrossa ja yhtäkkiä sen sisällä näky liekkejä. Mitään väärää en laittanu sisälle vaan mikro yksinkertaisesti päätti sanoa sopimuksensa irti. Onneks liekit hävis ku pysäytin mikron. Leipomisen jälkeen käytiin muutamalla oluella opiskelijoiden ylläpitämässä baarissa kouluruokalan alakerrassa.

Lauantaina 6.12. oli Suomen itsenäisyyspäivä ja pakkohan sen kunniaks oli bileet järjestää. Alkuperänen suunnitelma oli mennä päivällä kylpylään suomalaiseen saunaan. Loppujen lopuks keskustan kokoontumispaikalla meitä oli kuitenki vaan 3 jätkää koska kaikki muut peru syystä tai toisesta. Todettiin että on vähän turhaa mennä niin pienellä porukalla kylpylään ja maksaa siitä 16e per lärvi joten tehtiin pelimiesten ratkasu ja ostettiin 20litraa olutta illan bileisiin. Meni vaan 12e per lärvi eli tuli vielä kylpylää halvemmaksikin.

Illalla oliki sitten bileet. Meno oli ihan kreisi. Tehtiin myös joulutorttuja.





Bussissa matkalla keskustaan

Sunnuntaina otettiin rennosti. Kämpän siivoamista lukuunottamatta löhöiltiin koko päivä. Kämpästä poistuttiin ainoostaan sen verran että haettiin 100m päästä kebabit. Illalla kokattiin currywurstia.

Maanantaina 8.12. käsiteltiin koulussa pehmeitä piilareita. Vihdoin piilaritutkimuksia joissa mun ei tartte itkeä aina ku on linssit silmissä! Illalla käytiin taas joulumarkkinoilla  hörppimässä glühweinia ja sitten mentiin Irish pubiin pelaamaan bingoa. En taaskaan voittanu mitään mutta hauskaa oli silti. Jatkot oli tuttuun tapaan tornilla.

Tiistai-iltana pelatiin korttia tornilla. Mentiin kuitenki enne puoltayötä nukkumaan koska Helin ja Riinan piti herätä neljältä ja lähteä kotimatkalle.


Dresden

Maanantai 24.11. ja enää 4vk vaihtoa jäljellä. Meinaa jo paniikki puskea päälle. Onneks sentään sain tiistaina varmistettua itelleni kämpän Oulusta ni eipähän tartte sitä asiaa stressata enää. Koulussa oli ihan perusviikko. Tiistaina testailtiin automaattiforopteria. En tykänny.

Torstaina oli International dinner opiskelija-asuntolassa. Ideana oli että jokainen toisi jotain tyypillistä oman maansa ruokaa tarjoolle. Koitin katella netistä hernekeiton ja karjalanpiirakoiden ohjeita mutta oli sen verran työläitä että otin hyllystä salmiakkikossun ja minttuviinan. Hyvin kävivät kaupaksi. Varsinkin minttuviina oli todella monen mielestä eritäin hyvää. Alunperin oli tarkoitus että käyn vain pistäytymässä muutaman tunnin koska seuraavana aamuna oli lähtö Dresdeniin klo 5. Loppujen lopuksihan siinä kävi niin että menin kolmen maissa kämpille käymään suihkussa ja syömään aamupalan. Viideksi pyöräilin koulun pihaan josta bussi lähti kohti Dresdeniä. Ihan hyvin onnistui bussissa nukkuminenkin.

Dresdenin kaupunki sijaistee entisen Itä-Saksan alueella lähellä Tsekin rajaa. Matka kesti about 5 tuntia. Ensimmäisenä mentiin tutustumaan Radenbergerin panimoon.



 Meille opetettiin kuinka olutta maistetaan oikeaoppisesti. Testissä oli panimon tuottama Radenberger pilsner sekä saman oluen suodattamaton versio, jota ei myydä lyhyen säilyvyysajan takia.

Panimovierailun jälkeen majoituttiin hostelliin ja sen jälkeen lähdettiin keskustaan opastetulle kaupunkikierrokselle. Kierros kesti pari tuntia ja eipä tullut lähtiessä mietittyä että lämpötila oli tippunut lähelle nollaa. Converset meinas olla vähän turhan vilposet.

Monta kymmentä metriä pitkä mosaiikki jossa on kuvattuna kaikki kaupungin hallitsijat.

Kierroksen jälkeen käytiin syömässä italialaisessa ravintolassa. Itse tilasin pizzaa sekä banaanivehnäoluen. Siinä oli siis vehnäolut lantrattuna banaanimehuun. Oli kyllä yllättävän hyvä. Ruuan jälkeen palattiin hostellille juhlimaan. Oltiin ainoat koko hostellissa eikä edes respa ollut auki yöllä joten olimme kuin kotonamme.

Lauantaina herättiin aamupalalle jo kahdeksaksi. Aamupalan jälkeen kohteena oli Dresden Panometer. Se on valtava 360° panoramamaalaus joka esittää vuoden 1756 Dresdeniä. Maalauksen keskellä on näköalatorni josta katsoessa näyttää siltä kuin olisi oikeasti tornissa keskellä kaupunkia. Tässä pari kuvaa. Myös youtubesta voi katsella jos kiinnostaa
https://www.youtube.com/watch?v=bgbqouT9t80





Panometerin jälkeen mentiin keskustaan. Porukka hajaantui ja ite lähin saksalaisten mukana Irish pubiin syömään. Ruuan jälkeen käytiin oopperatalossa.


Ja sitten mm joulumarkkinoilla. Kuva ei oikein onnistunut kun porukkaa oli niin hirveästi että koko ajan joku vähän tönäs ku yritti päästä eteenpäin väkijoukossa.



Joku kirkko, en muista nimeä

Sitten odotettiin että bussi tuli hakemaan meidät takasin hostellille. Hostellilla oltiin pari tuntia ja valmistauduttiin lähtemään Dresdenin yöelämään. Berliinissähän meiltä katos yks kaveri baari-illan aikana, tällä kertaa kaksi. Oltiin lähössä baarista mutta yhtäkkiä ei löydettykään kahta jätkää. Italialaiseen saatii yhteys ja se kertoi olevansa jo päärautatieasemalla. Espanjalaiselta oli ilmeisesti akku loppunut. Eipä siinä auttanu ku lähteä. Ei ehditty viimeiseen junaan mutta juoksemalla ehdittiin viimeiseen bussiin. Ei myöskään löydetty italialaista jonka piti olla asemalla. Hostellilla sitten saatiin viesti että hän tulee ekalla junalla eli ois perillä kuuden maissa. Respa ei ollut yöllä auki joten sisään pääsi vain huoneen avaimella. Molemmat sankarit oli majottunu samaan huoneeseen mun kanssa ja mä olin ainut jolla oli avain. Siinä sitten hostellilla jatkettiin iltaa aamu kuuteen asti ja päästin kaverin sisälle. Espanjalaista ei näkynyt edelleenkään.

Aamulla heräsin klo 9.05 kun matkasta päävastuussa ollut Tobias tuli huoneeseen ja totes "Oh my god Sami is still sleeping". Kyselin että mitä kello on, monelta ollaan lähdössä ja miks mua ei oo herätetty. Lähtöön oli aikaa 25min ja aamupalanki olin jo missannu. Olivat kuulemma mua herätelleet ja olin vastannukki jokakin mutta itellä ei oo kyllä pienintäkään muistikuvaa. Ei sinänsä ihme 3h yöunilla. Vähän tuli kiire mutta hyvin ehdin. Ihan kaikkea aamupalaakaan ei vielä oltu ehditty siivota pois joten sain vielä leivänkin. Espanjalainen oli myös päässyt hostellille.

Lähtö oli tosiaan 9.30. Ei kuitenkaan lähdetty suoraan takas Aaleniin vaan käytiin tutustumassa Königsteinin linnaan jossa oli keskiaikaiset joulumarkkinat.

 Pakollinen selfie seurallisen aasin kanssa