keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Mainz, Frankfurt, Wiesbaden

Edellisestä postauksta pääs jäämään välistä yks juttu. Münchenissä ollessa sain tietää, että pääsin Osakon (Oamkin opiskelijakunta) edustajistoon! Ehdokkaita oli 70 ja 25 valittiin. Meijjän vaaliliitto otti ylivoimaisen vaalivoiton ja saatiin kaikki meidän 7 edustajaa läpi. Jos hyvin käy niin pääsen hallitukseen. Käytännössä se tarkottas kokopäivä työtä ja välivuotta opiskelusta. Pitäs olla aika hyvät mahdollisuudet tällä vaalituloksella eikä ehdokkaitakaan vissiin oo liikaa. Tää varmistuu kuitenki vasta joulukuun puolella.

Maanantai 17.11. oli perus koulupäivä. Nyt päästiin piilari1 kurssillakin sovittamaan kovia piilareita. Kuten kuvasta näkyy oli niin kivaa että ihan itketti.

Tää ei oo ees meikän pahimpia reaktioita...



Tiistaina olin vaihteeksi itse opettajana saksalaisille opiskelijoille. Aiheena oli ristisylinteritutkimus, jonka suuri yleisö tuntee lauseesta "Kumpi on parempi vaihtoehto, 1 vai 2?" Osaan kuulemma selittää selkeästi. Hyvä minä. Foropterilla (googlesta löytyy kuva jos kiinnostaa) en itsekään tätä ollut aikaisemmin tehnyt joten jotain uutta sentään mullekin.

Koulusta menin rautatieasemalle ostamaan lippuja ja sitten kaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa ennen saksan tuntia. Ei taas menny niinku strömssöössä. Laitoin pannun lämpenemään ja pilkoin tomaatit ja paprikat. Sitten jauhelihapaketti auki ja kokeilin olisko pannu lämmenny tarpeeks. Ei ollu. Ei yhtään. Eihän tämä mene edes päälle. Leivänpaahdin ei myöskää toimi. Vika on siis sähköissä eikä itse uunissa. Kaikki sulakkeet yhtä lukuunottamatta ovat ylhällä. Tämän ainoan alhalla olevan viereen on kirjotettu punaisella tussilla jotain saksaksi. Ymmärsin lauseesta ainoastaan "nicht" (=älä) sekä lauseen lopussa olevan huutomerkin. Ei ilmeisesti kannata koskea. Lähetän viestin kämppisten whatsapp ryhmään, mutta viesti ei meinaa mennä perille. Missä wi-fi? Nostan katseen ja totean että olohuoneessa oleva modeemi on myös pimeänä. Kaikki muut olohuoneen pistorasiat kuitenkin toimivat ja samoin mun toimistohuoneessa, joka on keittiön ja olohuoneen välissä! Keitiössä toimii valot ja 1/3 pistorasiaa muttei loput 2 eikä uuni. Kuka helvetti tänne on tehny sähköt! En saanu sähköja toimimaan, joten oli pakko kipasta 100m päästä pitakebab että saa syötyä ennen saksan luentoa.

Saksan luennon jälkeen meilä oli "buddie meeting" eli siis mentin meijjän tuutoreiden kanssa isolla porukalla istumaan lähipubiin. Pubissa oltii pari tuntia ja sitten mentiin tornille syömään kakkua, koska oli Adolfon synttärit. Illalla menin kotiin ja kuulin Julialta että Max oli korjannut uunin. Korjausmentelmä oli klassinen eli kunnon ravistelu, potku kaupan päälle ja "bling"! Uuni toimii ja samalla sytty valot myös modeemiin olohuoneessa! Alkaa mennä aika mielenkiintoseks tämä. Keskiviikkona olikin sitten taas vuorossa keittiön viemärin tukkeutuminen kolmatta kertaa. Pysyis nyt tämä talo ees sen aikaa kasassa ku mä oon täällä.

Torstai-iltana lähdin taas vaihteeksi reissuun. Kohteena oli Mainz, jossa mun kaveri Anna on vaihto-opiskelijana. Nopein junayhteys sisälsi peräti 3 vaihtoa ja onhan se sanomattakin selvää, että silloin kaikki ei voi mennä putkeen. Eka vaihto oli Stuttgartissa ja jatkoyhteys 40min myöhässä. Ei siis mitään toivoa, että sen jälkeiset molemmat 2 jatkoyhteyttä odottaisivat. Ei muuta kun DeutcheBahn -kännykkäsovelluksella uutta reittiä pohtimaan. Sovelluksen mukaan nopein vaihtoehto olisi perillä 2h alkuperäistä myöhemmin eli klo 24. Kysyin konnarilta junan vieressä, että onhan tämä järkevä juna ja toimiihan lippu jne. Vastaus oli kaikkiin kyllä, joten ei muuta kuin siihen junaan sitten. Onneksi infosin samalla Annaa tapahtumista, koska DeutcheBahnin nettisivuilta löytykin enemmän yhteyksiä kuin kännykkäsovellus tiesi. Kerkesin ulos junasta, johon olin istunut, alle minuutti ennen sen lähtöä. Juna, jolla lopulta lähdin, oli perillä klo 23 ja matka sisälsi vain yhden vaihdon. Järkihän näitten junien kanssa menee ku on kaikki tehty näin vaikeeks. Eikä työntekijätkään tiiä mistään mitään. Itse asiassa kun kyselin konnarilta niin paikalla oli 2 konnaria ja junankuljettaja. Ainakaan toinen konnari ja junan kuljettaja ei ees ymmärtäny mitä sanoin. Toinen konnari vastas tönkköenglannilla, mutta vastas sentään jotain. Yleensä nää ei tosiaan puhu ees englantia. Lakkoilun ne kyllä osaa. Meininki on vähän sama ku suomalaisilla paperityöntekijöillä. Hyvät palkat mutta aina vaaditaan lisää ja lisää. No, oppiipahan arvostamaan vr:ää.

Perjantaina lähdettiin isolle kylälle eli puolen tunnin junamatkan päähän Frankfurtiin. Tai no eihän se Maizkaan nyt niin pieni oo ku kuitenki yli 200 000 asukasta sielläkin. Frankfurt oli kyllä hieno paikka. Erityisesti tykkäsin eräästä 7. kerroksessa olevasta kattoterassista josta oli upeat näkymät auringonlaskun aikaan. Tässäpä vähän kuvia kaupungista.


 Vanha kaupungin muuri


Main -joki


Kuumotus hanhi


Katedraali


Keskustan pilvenpiirtäjät


Euroopan keskuspankki


Illan pimetessä keksittiin lähteä seikkailemaan vielä metroilla jos vaikka löytyisi jotain jännää jostain randomilla. Ei löytyny mitään ihmeellistä ja sitten pitiki palata Mainziin että ehdittiin ennen ilta kymmentä kauppaan.

Lauantain tutkimuskohteena oli Wiesbaden, 275 000 asukkaan kaupunki noin vartin junamatkan päässä Mainzista. Mentiin bussilla kaupungin reunalle ja oli tarkotus mennä maisemajunalla näköalapaikalle mutta tälläkin kertaa junat olivat minua vastaan. Maisemajuna on suljettu marraskuusta maaliskuun loppuun. Nälkäkin iski ja ravintola oli kiinni. No onneksi ylös pääsi kävellenkin eikä matka edes ollut pitkä. Sää oli vähän sumuinen mutta ihan hyvät näkymät oli silti. Kuvia kansalle olkaa hyvä.






Kierreltiin ylhäällä lisää tarkoituksena mennä katsomaan ortodoksista kirkkoa. Yhtäkkiä tunsin ruuan tuoksun. Täällä on ravintola! Ruokaa! Sisällä huomattiin että kyseessä olikin astetta hienompi ravintola. No, mikäs siinä. Tarjoilijat saa mun puolesta tarjoilla etiketin mukaan vaikka mä en osaa syödä etiketin mukaan. Ruuan hinta ei onneks ollu niin paha ku ois voinu olettaa. Mulla tais mennä 19e ja sillä sain grillattua lohta wasabikastikkeella, grillattuja kasviksia, riisiä sekä oluen. Oli ihan törkeen hyvää! Wasabikastikeelle on kyllä pakko löytää jostain ohje. Suosittelen lämpimästi.




Maittavan aterian jälkeen käytiin lopulta kattomassa kirkkoa. Kupolit on kuulemma oikeeta kultaa.




Lopuks käytiin kiertelemässä vielä keskustaa.


Kuumalähde


 Kaupungin vanhin rakennelma. Rakennettu 364-373

 
                                                                        Marktkirche


Sitten takaisin Mainziin ja katsottiin leffa nimeltä Snowpiercer. Muuten iha ok leffa mut loppu oli mitään sanomaton. Ehkä multa meni jotain ohi ku en ymmärtäny mitä yks hahmo puhu. Ei ollu tekstityksiä eikä nuo aasialaiset kielet oikein ole hallussa.

Sunnuntaina 23.11. oli mun viimeinen päivä Maizissa. Kaikki kaupat oli kiinni mutta käytiin silti kiertelemässä Mainzin keskustaa, koska eipä se oikein rautatieasemaa lukuunottamatta ollut tullut vielä tutuksi. Kiva kaupunki. Reinin rannalla oli kahvio jossa juotiin sumpit.


                                                                         Katedraali


 Rein -joki




Ja sitten ei muuta kuin illaksi kotiin. Eka juna oli myöhässä 10min jo lähtiessä ja perillä Stuttgartissa 20min. Aaleniin lähtevän junan laiturikin oli muutettu kauimmaksi mahdolliseksi mutta onneksi vaihtoaikaa oli alunperin 35min joten oikein mukavasti ehdin vaihtojunaan 8min ennen lähtöä. Vain yksi vaihto tällä kertaa eli homma bueno.

Las Vegasin takkirosvo, kylpylä, München, Newie Party

Tiistai 4.11. Edellisen illan pyykinpesu sekä repun ja kenkien epätoivoinen kuivaus meni sen verran myöhään että muutenkin rankan viikonlopun jälkeen en yksinkertaisesti jaksanu mennä aamulla kouluun. Jos ois ollu jotain tärkeetä ni oisinha mä ny itteni sinne pakottanu mut nyt ois ollu saksankielinen luento ja skiaskopontiharjottelua. Kummastakaan en kokenut saavani sen vertaa hyötyä että olisin hylännyt mukavan sänkyni. Otin rennosti ja menin saksan tunnille 15.45-17.15.

Keskiviikkona olin ihan tunnollisesti koulussa. Illalla olikin sitten optometristien bileet Las Vegas -teemalla. Ideana on se että pukeutumalla pääsee ilmaiseksi sisälle ja saa juoda ilmaista olutta niin paljon kuin haluaa. Ekan vuoden opiskelijat kustantaa bileet. Ei huono konsepti. Kova oli meno. Se vaan pikkusen otti päähän ettei ollu narikkaa vaan oli pakko jättää takki lattialle kasaan. Lähtiessä totesin että joku oliki sen sit pölliny. Hihassa oli myös mun huppari eli vahingosta ei oo kyse. Eipä oo takkia kukaan palautanu koululle eikä baariin. Nahkatakit ei oo mitään kovin halpoja joten lievästi sanottuna ketuttaa. Onneks mulla on mukana talvitakki.

Torstaina oli jälleen piilarikidutusta. Japsi ois taas halunnu tunkee miljoona piilaria mun silmään ja valitti et "Ei me aina voida näin aikasin lopettaa. Pitää harjotella enemmän." Anteeks vaan mut mulla ei hermot kestä enempää ku 3 sovitusta per päivä. Jos ei siinä opi tarpeeks ni sit voi mun puolesta harjotella keskenään.

Perjantaina oli pöytätenniksen mm-kisat tornilla. Voitto meni Tsekkeihin. Lopuksi osa innostui vielä pelaamaan mailojen sijasta mm banaaneilla.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä aamupäivästä junalla lähikaupunkiin. Pyöräilin tornille ja perillä luin Whatsappista että eipäs lähetäkkään ku DeutcheBahnin työntekijät on taas vaihteeks lakossa. Kävimme kuitenkin keskustelun jossa päätimme mennä illalla paikalliseen kylpylään nimeltä Limes Therme.

 Keskustelu tornilla

Kylpylässä ostin lipun jolla pääsi myös "suomalaiseen" saunaan. Muuten oli ihan pätevä (lämpötila 90astetta) mut ite ei saanu heittää löylyä! Sen sijaan saunan ovessa oli aikataulu milloin löylynheittäjä on paikalla. Kylpylän työntekijä tulee vaatteet päällä saunaan, laittaa oveen lapun että ovea ei saa avata ja alkaa valuttaa kauhasta hitaasti vettä kiukaalle. Muutaman kauhallisen jälkeen löylynheittäjä ottaa pyyhkeen ja alkaa pyörittää sitä päänsä yläpuolella. Koko touhua kesti about 10 minuuttia. Kieltämättä erikoisin suomalainen sauna jossa oon käyny.


Maanantaina 10.11. tehtiin piilaritunnilla Schermerin testi. Paperin pala luomen alle ja sitten katotaan erittyykö kyynelnestettä tarpeeks eli siis miten paljon itkettää.


Lisäksi kesken tunnin piti mennä toiselle kurssille tekemään skiaskopoinnin näyttökoe. Olin yksi kuudesta, jotka pääsi ekalla yrityksellä läpi. Illalla kuulin toiselta vaihtarilta, että tiistailta oli peruttu yks harkka tunti. Näin hyvin tämä tiedonkulku meille vaihtareille toimii. Myöhemmin itse asiassa selvisi, ettei tuntia sittenkään oltu peruttu. Nyt kävi näin, mutta ei olis ollu ensimmäinen kerta kun meille unohdetaan kertoa muutoksista oppitunteihin. Onneksi aiheena ei ollu mitään uutta mulle.

Tiistai-iltana lähinkin sitten vähän omalle lomalle Müncheniin pariksi päiväksi. Oulussa vaihtarina ollut Caterina majoitti ja tiistai-iltana käytiin katsomassa keikkoja. Suomalaisen Insomniumin Euroopankiertue tuli kaupunkiin vahvistuksenaan niinikään suomalainen Stam1na sekä Italialainen Fleshgod Apocalypse. Illan aloitti Stam1na, jonka oon nähny varmaan 20 kertaa. Aloitusbiisi oli Paha arkkitehti, jonka jälkeen kuultiin Hammasratas. Ei siis mitään hissukseen lämmittelyjä vaan suoraan asiaan. Tämä oli toisaalta tarpeen myös siksi että keikka kesti vain 30minuuttia, mikä on ehdottomasti lyhin setti minkä olen yhtyeeltä nähnyt. Siitä huolimatta homma toimi. Uusia biisejä oli tietysti suurin osa mutta kaikki hitaat biisit oli jätetty pois. Yleisökin tuntui tykkäävän ja saatiin jopa pitti aikaiseksi vaikka suurin osa tuskin oli kuullut yhtyeestä aiemmin.


Toisena soitti Fleshgod Apocalypse. Jossain yhtyeen musiikin kuvailtiin kuulostavan siltä kuin Dimmu Borgir ja Behemoth soittais samalla lavalla yhtäaikaa ja mielestäni tämä on aika osuva kuvaus. Nopeaa örinämättöä yhdistettynä orkesterimusiikkiin ja oopperalaulantaan. Hyvää musaa ja hyvä keikka joka tapauksessa. Keikan puolessa välissä soitettu The Violation laittoi myös mukavasti pitin pyörimään ja siinähän se sitten pyöri loppu keikan.



Illan pääesiintyjän aloittaessa tupa oli täysi. Kuulemma ihan loppuunmyyty. Ei sillä etteikö jo Stam1nan aikana olisi ollut paljon porukkaa mutta nyt ei meinannut päästä enää hyville katselupaikoille. Keikka oli taattua Insomnium-laatua alusta loppuun. Yleisö oli täysillä mukana. Meininkiä voi katsella seuraavasta lyhyestä videosta.


Ja sitten vielä muutama kuva.







Keskiviikkoaamuna söin aamupalaksi perinteisen baijerilaisen aamupalan.

Weißwurst, bretzel ja weißbier

Makoisan aamiaisen jälkeen lähettiin Münchenin keskustaan kiertelemää . Oktoberfestihän oli myös täällä mutta jostain syystä kaupungin nähtävyyksien tutkimiseen ei silloin priorisoitu yhtään aikaa.











Kaupunki kierroksen jälkeen palattiin Caterinan kotiin syömää ja sitten lähdettiin takaisin keskustaan yksille paikalliseen metallibaariin. Mukava paikka ja hyvä musa.

Torstaiaamuna olikin sitten lähdön aika. Aamupalapöydässä välähti. Tullessa hylkäsin mun junalipun edessä olleen penkin selkänojassa olevaan lehtipidikkeeseen, koska mitäpä mä käytetyllä lipulla tekisin... Se oli meno-paluu-lippu. En sitten näköjään tule toimeen näitten junien kanssa. Hiukan kismitti, mutta eipä siinä muutakaan vaihtoehtoa ollut kuin sijoittaa 23,85e uuteen junalippuun. Aaleniin ehdin sopivasti ennen koulun alkua eli jälleen klo 14-17 kovia piilareita jeejee.

Perjantaina oli bileet. Isot bileet. Newie Party eli lukuvuoden isoimmat bileet. Oamkilaiset voi verrata Preludiin nii saatte käsityksen kokoluokasta. Meijjän kämpässähän ei vielä oltu tupareita vietetty joten nyt oli hyvä aika yhdistää tuparit ja bileisiin etkoilu. Kutsuttuja oli yli 60 joista yli puolet tuli paikalle. Istumapaikkoja meillä oli ehkä noin 20 sen jälkeen kun meikäläisen huoneesta roudattiin sohva olohuoneeseen.

Yks kaveri työskentelee naapurikaupungin panimossa. Ja eihän bileet ole kunnon bileet ellei ole kahta tynnyriä ilmasta olutta. Prost!


Illan meininkiä postasinkin jo Facebookiiin mutta laitetaanpa sama video tänne jos joltain meni ohi. Hauskaa oli!



Aamulla hymy hiukan hyytyi kun olohuoneessa odotti tämä näky.



Onneksi meitä oli 3 ihmistä siivoomassa kämppää niin ei siinä loppujen lopuksi nii kauaa mennyt että kämppä oli lähes entisellään. Jälleen kerran sai tosin kirota kokolattiamattoa. Kovasti yritettiin kyllä suojata sitä mutta ei varmaan paljon tarvii arvailla, missä oluttynnyrit oli.

  


Opiskelua ja jotain ihan muuta eli kolme päivää Berliinissä

Maanantai 27.10. oli hyvä päivä. Mun kämppis Julia oli ollu reilun viikon Suomessa Mikkelissä ja tuliaisiksi sain toivomani minttuviinan sekä Geishaa. Geishat ei ikävä kyllä montaa päivää kestäny mutta minttu odottaa vielä hyvää tilaisuutta jakaa siitä kavereille maistiaisia.

Tiistaina piti pitää esitelmä näönhuollon kurssilla. Aiheena oli autorefraktometri eli laite joka pystyy määrittämään silmän taittovirheen silmästä heijastuvan valonperusteella nopeasti ja yleensä aika lähelle lopullista silmälasimääräystä. Mulla oli vähän vaikeuksia löytää tietoa mun osuudesta, mutta onneks tässä vaiheessa opintoja paskanpuhumisen jalo taito on kehittyny sen verran korkealle tasolle että selvisin mun osuudesta hyvin. Esityksen jälkeen tosin seisottiin luokan edessä varmaan vartti kuuntelemassa palautetta mm siitä, että verkkokalvo lausutaan "[retina]" ei "[retaina]". Lopulta päästiin takas eturiviin istumaan, mutta herra opettaja päättikin jatkaa opetustaan nojaillen meidän pöytään mun edessä. Vähän mietitytti että mihinkähän sitä kattelis ku eteenpäin katsoessa opettaja vei 90% näkökentästä...

Mulla on tosiaan opintoja muistaakseni kolmen tai jopa neljän eri lukukauden opiskelijoiden kanssa joten osa menee pakostakin päällekkäin. Keskiviikkona menin toista kertaa pajalle ja pistin ykkösvaihteen silmään, jotta menettäsin mahollisimman vähän yhen päällekkäisen kurssin tunteja. Tunnin loputtua jäi enää yks kurssisuoritukseen vaadittava työ tekemättä ja se menee helposti seuraavalla kerralla. Vähä mä oon hyvä.

Torstaisin mulla ei oo muuta koulua ku 3h piilari2 kurssia. Ja onneks ei oo muuta. Avauduinki jo facebookissa, miten kivaa on olla edistyneiden piilarikurssilla, ku en oo ees teoriassa saati käytännössä mitään aiheeseen liittyvää aikasemmin tehny. Nyt oli vuorossa ekaa kertaa kovien piilareiden sovitus mun silmiin. Oisinkoha puolen tunnin itkemisen jälkeen saanu silmän pysymään sen verran pitkään kerrallaan auki että sitä ehdittiin tutkiakkin. Kolme piilaria oikeaan silmään ja sitten vielä yksi vasempaan. Siinä vaiheessa oli hermot niin kireällä ja vitutuskäyrä korkealla että oli pakko lopettaa vaikka mun japanilainen pari oiski halunnu välttämättä vielä jatkaa.

Perjantaiaamuna 31.10. lähettiin Berliiniin 12hlö porukalla. Eka porukka lähti pakulla aamu seittemän aikoihin ja me loput 5 istuttiin pökötin kyytiin 9.30. Pakun maksiminopeus oli 100km/h ja Ranskan ihme kulki loivaan alamäkeen parhaimmillaan 192km/h joten oltiin loppujen lopuksi aikasemmin perillä. Ekana käytiin ostamassa evästä Lidlistä ja sitten vielä viereisessä juomakaupassa. Valikoima oli hyvin erilainen kuin Aalenissa joten olo oli kuin karkkikaupassa. Ostin 15 eri olutta joista 2 oli tuttuja ja turvallisia. Rahaa meni pantteineen about 13e eli sisältö maksoi about kympin. Ja sitten eiku majapaikkaan. Majapaikkana oli näppärä kerrostalo kaksio. Hyvä mesta. Ei valittamista. Tässä vaiheessa porukka rupes kaivelemaan halloweennaamareita esille ja tajusin että ois itekki voinu ostaa. Mutta äkkiäkös sitä ny yhen naamarin värkkää. Välineinä sakset, pizzalaatikko, muovipussi ja kuulakärkikynä. Tässä tuotokseni:


Juuri kun naamari oli valmis ovikello soi. Hetken päästä kaveri tulee kysymään olohuoneeseen että oisko kellään karkkia lapsille jotka on ovella. Meikän eka reaktio oli "I have and I want to scare the children!"

Lasten lähdettyä pohdin naamariani. Ei kovin vakuuttava. Sitten hoksasin että itseasiassa se on pelottavampi jos käännän sen nurinpäin. Tällä siis lähdettiin Berliinin yöhön.


Ennen lähtöä ajoin vielä parran kokonaan pois, koska Movember. Sitten ratikalla kohti keskustaa.


Keskustassa saavuttiin Alexander Platzille ja aloitettiin keskustaan tutustuminen kiertelemällä lähialueella.



Sitten iski nälkä joten etsittiin ruokapaikkaa. Päädyttiin vähän hienompaan ravintolaan. Ruoka oli erinomaista ja juomaksi tilasin oluenmaistelusetin, joka sisälsi 4 erilaista paikanpäällä valmistettua olutta (original, pils, weißbier ja season). Muut oli erinomaisia mutta season oli outo. Maistui omituisen hedelmäiselle, ehkäpä mangolle.


Ruuan jälkeen lähin osan porukan kanssa takaisin kämpille muutamaks tunniks. Tässä vaiheessa kuski rupesi ihmettelemään, mihin auton avaimet olikadonnu. Löytyhän ne sitten lopulta sieltä minne ne oli unohdettu 9tuntia aikaisemmin.


Sitten olikin edessä illan haastavin tehtävä. Keskustaan palatessa piti nimittäin ettiä toinen osa porukasta. Suunnistusintoisia oli porukassa sen verran että päätin ulkoistaa asian ja seurata kiltisti perässä. Lopulta about 7 eri ratikan/lähijunan jälkeen löydettiin muut. Ongelma oli ilmeisesti ollut suunnistuksessa sekä siinä ettei 3G-verkko toiminut kunnolla ja sijaintitiedot tuli meille 30min jäljessä. No eipä tuo nii vakavaa onneks ollu. Loppuilta meniki sitten Matrix -nimisellä clubilla. Jäätävän iso paikka. Puolet porukasta lähti pois etuajassa ja oisko meitä 5hlö jääny bailaamaan. Loppuilta tiivistyi kysymykseen "Where is Pau?" Miestä ei näkyny tapaamispaikalla sovittuna aikana eikä tunnin etsinnöistä huolimatta myöskään clubin sisältä. Puhelimeenkaan ei vastannu. Eipä siinä sitte muuta ku kämppää kohti toivoen että mies löytyy sieltä. Ei ollu. Pari tuntia myöhemmin kaveri kuitenki löys perille. Tapahtumat jäivät mysteeriksi.

Lauantaina kierreltiin nähtävyyksiä. Kuvat kertokoot tarinan.


 Brandenburgin portti

Holocaust Memorial, Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki



 Holocaust Memorial

 Siegessäüle


 Näkymä Siegessäülen näköalatasanteelta patsaanjuurelta


 Tv-torni

Kierroksen jälkeen palattiin kämpille ja korkattiin oluet. Illalla yritettiin etti clubia mutta tietäähän sen mitä siitä seuraa ku 12 ihmisen lössi yrittää tehä päätöstä ja kaikki haluaa suunnistaa. Loppujen lopuks ei päädytty minnekään. Yks paikka löydettiin mutta se oli homobaari... Hortoiltiin siis ympäri keskustaa ja mentiin takas kämpille. Eipä siinä. Hauskaa oli silti. Etenkin Holocaust Memorialilla.




Sunnuntaina kierrettiin lisää nahtävyyksiä. Osa samoja ku edellisenäki päivänä mutta myös muutamia uusia. Käytiin mm Valtiopäivätalolla (Reichstagsgebäude),Checkpoint Charliella ja tietysti Berliinin muurilla.

 Reichstagsgebäude edestä

 Reichstagsgebäude ylätasanteelta

 Näkymä kaupunkiin ylätasanteelta

 Katolla oleva kupoli

 Kupoliin mennessä sai kuulokkeet, jotka kertoivat kaupungin (esim rakennusten) historiasta sen mukaan missäpäin kupolia olit menossa.

 Kupolin ylin tasanne


 Checkpoint Charlie


 Ja vielä pari kuvaa muurista


Melkeen 9h kävelemisen jälkeen päästiin takas kämpille ja oluita korkatessa porukka oli aika kuollutta. Vaikutti siltä että mennään aikasin nukkumaan. Joukosta alkoi kuitenkin kuulua vastalauseita. "Hey c'moon guys! It is fucking Berlin! This is the last night! Come on Sami you are the fucking Finnish guy!" Väsytti. Mutta olin samaa mieltä Arnaun kanssa. Kuka tietää vaikka tämä olisi viimeinen ilta Berliinissä ikinä. Oluttakin oli vielä jäljellä. Ja taas mentiin. Kuusi urheaa vaihtaria väsymystä vastaan. Muutaman oluen jälkeen lähdimme baanalle. Matkalla ratikkapysäkille oli pieni leikkipuisto jossa oli pakko jälleen pysähtyä, ehkä neljättä kertaa. Klassinen yrjöpyörä eli semmone pyöree lätyskä johon joku laitetaan istumaan ja muut pyörittää. Meikäläine oli pyörimässä ja vauhtia oli sen verran etten enää erottanu mitään ympärillä olevaa. Kuulin yhtäkkiä äkäisen saksalaismiehen äänen. Joku meidänporukasta puhu sille saksaa. En edelleenkään nähny mitään enkä ymmärtäny mitä asiaa miehellä oli mutta päättelin että oltiin oltu liian äänekkäitä. Leikkipuisto oli tosiaan kahden talon välissä. Lopulta vauhti hiipu sen verran että pääsin pois kyydistä. Saksalaismiestä ei enää näkyny mutta kaverit kerto sen minkä olin jo aikaisemmin päätelly. Poistuimme paikalta. Yksi lähti nukkumaan, koska oli seuraavana päivänä kuskina. Loput 5 lähdimme ratikalla keskustaan. Perillä en meinannu uskoa todeksi, että Berliinin keskusta voisi olla niin tyhjä. Mutta pakkohan nyt silti jossai on bileet olla. Vähän kyseltiin neuvoja ja harhailtiin ympäriinsä. Löydettiin clubi, mutta musatarjonta oli liian psykeä muideniku mun mielestä. Tässä vaiheessa yksi luovutti. Neljästään jatkettiin bileiden etsimistä. Meidät neuvottin paikkaan jossa "on aina bileitä" kuulemma oikein bilealue. Kyseinen paikka osoittautui aika creepyksi. Vanha tehdasalue täynnä punatiilisiä rakennuksia joiden seinät oli täynnä graffiteja.



Porukkaa ei ollut paljon mutta joitain ihmisiä käveli siellä täällä. Rakennukset olivat toineen toistaan hämärämpiä. Yhden edessä seisoi kuitenkin kaksi portsaria. Baarissa olis ollu raggaemusaa. Ei kelvannu taaskaan muille... jatkettiin alueen tutkimista. Yhdestä rakennuksesta kuulu popitus mutta ei löydetty sisäänkäyntiä. Päätettiin lähteä samaan paikkaa missä oltiin perjantaina. Lopulta oltiin Matrixissa klo 3.30. Ja olihan siellä bileet. Vain yks tanssilattia oli auki mutta se oli täynnä ja meininki oli hyvä.




Klo 5 lähdettiin pois. Kotimatka oliki sit taas mielenkiintoinen, koska joku tiesi oikotien... oltais voitu päästä alle tunnissa perille mutta meni sitten kaksi. On muuten mielenkiintoinen tunne matkustaa suurkaupungin ydinkeskustassa maanantaiaamuna klo 6. Aamu sarastaa, hirveesti väsyneen näkösiä ihmisiä ja ite mietit vaan et "niin nää kaikki on tosiaan menossa töihin ja me vaihtarit tullaan just baarista." Klo 7 päästiin lopulta nukkumaan.

Maanantaina olikin sitten aika hyvästellä Berliini. Oluita jäi juomatta 2. Niistä toinen aukes reppuun ennen ku pääsin ees autoon. Jeejee. Paku lähti suoraan takas kohti Aalenia mutta team pökötin tytöt halus käydä vielä ostarilla. Autolla Berliinin ydinkeskustaan? Ei kuulosta hyvältä idealta mut mentiin silti. Menomatka meni yllättävän sujuvasti ja parkkihallissa ostarin alla oli tilaa. Mut sit se pois lähteminen. Juututtiin ruuhkaan ja siinä meniki sit tunti että päästiin motarille. Paluumatka meni hyvin itse kukin vuorollaan torkkuen. Perillä Aalenissa ois ollu kiva mennä suoraan nukkumaan mut eipä aukkanu ku pestä reppu ja kengät. Kenkään joku kaato vahingossa oluen jo perjantaina vai olikoha lauantaina.