perjantai 26. syyskuuta 2014

Tästä blogistahan saattaa joku kuvitella että harrastaisin liikuntaaki täällä...

Tänään loppu Saksan intensiivikurssi ja sen myötä alko 9pv loma. Alotetaan kuitenki blogi kronologisesti viime viikosta. Edellisen päivityksen jälkeen ei oo juurikaan tapahtunu mitään erityisen jännittävää. Porukka on lähinnä sairastellu vuoron perään ja itelläki meni viime viikko lähinnä miettiesssä oonko kipee vai en.

Torstaina 18.9. pelattiin pöytätenniksen maailman mestaruudesta. Suomi ei näissä kinkereissä kovin korkealle pistetaulukossa noussut mutta alkusarjassa USA kaatui kovan taistelun jälkeen 15-13! Kuvassa mittaa toisistaan ottavat Italia ja Brazilia.


Perjantaina oli aamulla täysin terve olo joten päätin iltapäivällä kipasta vajaa 15km pyörälenkin jotta pääsis tutkimaan ees vähän ympäristöä. Illalla sitten mieetittiinki taas että ollakko vai eikö ollakko puoliksi kipeenä. Tässä todistusaineistoa siitä että urheilin. Kuvassa on maisemat erään geokätkön luota.


Lauantaina käytiin käytiin klubilla ja vähän kyllä ihmetytti ovimiesten toiminta. En saanut viedä reppuani sisälle edes maksulliseen narikkaan! Kyselin että mitähän mun pitäs sit mahollisesti tehä ni ehdottivat että pistän sen pyörään lukolla kiinni. No eipä siinä muukan auttanu ku en jaksanu lähtee polkemaan yli 10km lenkkiä et oisin saanu repun kämpille. Sisällä muistin että mullahan on uus kamera siellä repussa ja rupes vähän kuumottamaan sen puolesta. Kaveri meni puhumaan espanjaks mexicolaiselle pokelle joka lopulta lupas että saan tuoda repun lipunmyyntitiskin taakse 10min päästä ku pomo ei oo enää näköetäisyydellä. Kummalinen oli myös maksusysteemi. Sisääntullessa sait kortin johon tarjoilijat teki juomatilauksen yhteydessä reikiä. Missään ei ollu hinnastoja jne. Lähtiessä vaan kortti pokelle ja pyydetty rahasumma tiskiin. Näitten korttien kanssa saa olla aika tarkkana. Kuulemma tarjoilijat välillä reijjittää niihin "vahingossa" vähän ylimäärästä ja hukatusta kortista saaki sitte maksaa ittensä kipeäksi. Tämmösiä källejä ei ilmeisesti sattunu kellekään meistä mutta tullessa meille annettiin kortit joissa oli 8e sisäänpääsymaksu vaikka piti olla ilmane ennen klo 24. Onneks yks meistä huomas. Ite olin niin hämmentyny koko systeemistä ja reppuepisodista että ois menny ihan täydestä. Yheltä tosin laskuttivat lähtiessä sisäänpääsyn ku ei tajunnu jostain syystä vaihtaa korttia vaikka muut kävi vaihtamassa.

Sunnuntai oli hieno päivä. Nukuin klo 8-18. Unirytmi kiittää.

Maanantaina kommuunimme sai lopullisen muotonsa kun saksalaiset asettuivat taloksi. Tai no oikeestaan Max vietti täällä pari yötä jo viime viikolla mutta joka tapauksessa nyt on sitte virallisesti kaikki paikalla.

Tiistaina käytiin pikkuporukalla uimahallissa. Olihan se rankkaa pitkän tauon jälkeen mut sen verran mukavaa että taisin luvata itelleni että viimeistään tammikuussa jatkan tätä vuosia sitten unohtunutta harrastusta. 2h uintia + pizza + litra olutta nukutti kummasti. Uimahallilta lähtiessä oli myös hieno auringonlasku  kaupungin yllä.


Tänään eletään torstaita ja torstai on toivoa täynnä koska loma alko! Suunnitelmissa ois synttärit, Stuttgart ja Italia. Tänään juhlitaan kaverin synttäreitä (sama klubi ku viime vkl....) ja sunnuntaina mennään Stuttgarttiin Volkfesteille. Volkfest on Stuttgartin versio Oktoberfestistä. Ja jos matkat järjestyy kohtuullisella hinnalla ni ens viikolla ois tarkotus lähteä Italian Veronaan, jossa eräs Osastolta karannut sihteeri/tapahtumavastaava majailee.

Ps. Seuraavassa päivityksessä selviää vastaus blogin otsikon kysymykseen. Stay tuned! ;)

Pps. Nyt on perjantai ja kello on jo 19.55!! Nyt äkkiä sitä olutta...


tiistai 16. syyskuuta 2014

6th Dancefloor

Viimeisen päivityksen jälkeen onki ehtiny tapahtua sen verran että ei oo paljoon blogia joutanu päivittämään.

Torstaina edellisen päivityksen jälkeen kävin ettimässä geogätkön ja samalla huomasin että 300m meikän kämpiltä on aika erilaiset maisemat. Mehtää ja maatiloja. Asun kuvan kellotornin vieressä melko vilkkaan lähiötien varrella. Hämmennyin tästä kontrastista.




Perjantaina 5.9. käytiin opastetulla kaupunkikierroksella ja päästiin tutustumaan kaupungin historiaan. Keskustan kellotornissa kaupunkia vartioi Der Aalener Spion (Aalenin vakooja) joka kääntää katsettaan jatkuvasti. Tarinan mukaan Keisari halusi valloittaa Aalenin vapaakaupungin jolloin aalenilaiset päättivät lähettää viisaimman miehensä tiedustelemaan vihollisleiriin. Vakooja marssi suoraan keisarin puheille kenenkään vastustelematta ja ilmoitti olevansa vakooja. Keisari oli huumorintajuinen, joten hän palkitsi rohkean vakoojan epätavallisesta tavasta suorittaa velvollisuutensa ja lupasi jättää Aalenin rauhaan.

Kaupunkikierroksen jälkeen sain kutsun syömään pannukakkuja "Torniin". Torni on 13 kerroksinen kerrostalo jossa on pelkästään opiskelija-asuntoja. Jokainen kerros on oma solunsa. Hissistä kun tulee ulos niin tulee suoraan yhteisiin tiloihin. Pannarit oli hyviä ja aloin vihdoin tutustua ihmisiin. Illalla käytiin vielä pienemmällä porukalla katsomassa unkarilaista Iron Maiden tribuuttibändiä paikallisessa rokkibaarissa. Jätkät veti niin hyvin että ku pisti silmät kiinni ni aika tarkkaan sai kuunnella että erotti alkuperäisestä! Keikan jälkeen kebabia naamaan ja irkkupubiin yksille.




Lauantaina lähdettiinkin sitten 21 hengen porukalla Stuttgartiin. Käytiin mm Mercedez-Benz -museossa. 7-kerroksisen museon kiertämiseen meni about 2,5h eikä siinä millään ehtinyt puoliakaan teksteistä lukemaan

Museokierroksen jälkeen käytiin kattomassa maisemia kirjaston näköalatasanteelta. Sen jälkeen suunnattiin keskustaan viinifestareille. Meininki oli vähän eri ku mitä Suomessa ois ollu jos siellä järjestettäs vastaavia tapahtumia. Suomessa jokaisen pienen viinikojun ympärille ois pystytetty 3-metrinen aita ja jokaisen alueen portille ois laitettu järkkäri vahtimaan ettei ihmiset poistu alueelta juomansa kanssa toiselle anniskelualueella eli suomeks juo juomansa mahdollisimman nopeasti. Täällä sai lähteä vaikka toiseen kaupunkiin viinilasinsa kanssa jos huvitti.

Illalla siirryimme takaisin Aaleniin. Paluumatkalla junassa tunnelma oli katossa ja jatkoja vietettiin Tornissa. Kuudes kerros saikin pian lempinimekseen 6th Dancefloor.

Sunnuntaina tapasin ensimmäistä kertaa saksalaiset kämppikseni. Mukavaa porukkaa! Molemmat olivat kesällä Suomessa vaihdossa joten yhteisiä puheenaiheitahan löytyi heti. Teimme päivällistä yhdessä ja tutustuimme. Vielä he eivät siis kuitenkaan muuttaneet tähän asumaan.

Maanantaina 7.9. alkoi saksan intensiivikurssi. Itsellenihän tuo on kertausta, koska kävin vastaavan kurssin jo vuosi sitten. Toisaalta on kylllä erittäin hyvää kertausta ku tuntuu ettei muista juuri mitään. Illalla 6th Dancefloor oli taas tunnelmissa kun juhlittiin Nikan synttäreitä. Musikaalisena ihmisenä kehittelin päivänsankarin kanssa juomalaulun hissibileitä varten. Mikä sen hauskempaa kuin 7 ihmistä menee hissillä kerroksesta toiseen laulaen "Let's get drunk on the 6th floor, 'cause 6th floor is the dancefloor!" Säkeistöjä lauluun saatiin tietysti laulamalla siitä kerroksesta missä milloinkin oltiin menossa. Parhautta! Seuraavana aamuna klo 9 saksan tunnilla oli tosin aika hiljasta porukkaa :D

Loppuviikosta ei sitten tapahtunutkaan oikeastaan mitään erikoista. Monena iltana tuli hengailtua Tornilla ja viikonloppuhan oli sitten tietenkin viikonloppu.

Lauantain tunnelmat @ The 6th Dancefloor.

Tämä viikko on alkanut siinä mielessä epämiellyttävästi että kärsin kurkkukivusta. Jotain positiivisti kuitenkin on ollut myös. Sain nimittäin eilen pyörän ilmaiseksi! Lukko vain piti itse hommata ja sekin hoitui helposti kun toinen saksalainen muutti vihdoin tänne ja sen myötä talossa on auto. Illalla grillattiin. Tänään on ollut mukava ja lämmin ilma joten kovasti houkutteli lähteä tutkimaan kaupunkia paremmin pyörän kanssa mutta pakko varmaan ottaa vähän rauhallisemmin ettei kehitä itelleen mitään kunnon tautia. Sitä paitsi tällä hetkellä säätiedotus lupaa myös keskiviikolle ja torstaille aurinkoista ja juuri täydellistä 20-23 asteen päivälämpötilaa.

Mites siellä Suomessa menee? Haluan jo tässä vaiheessa sanoa että otan osaa kaikkien teidän puolesta, jotka jättivät käyttämättä mahdollisuutensa kokea saman kuin minä. Ja teille, joilla mahdollisuus vielä on, haluan sanoa "Älkää epäröikö. Käyttäkää elämänne tilaisuus ja lähtekää vaihtoon!"

torstai 4. syyskuuta 2014

Ich spreche nicht Deuthce

Tuota lausetta oon joutunu sanomaan aika monelle tässä viimesten päivien aikana. Yliopistolla ihmiset osaa kyllä englantia mutta esim ruokakaupan kassa, vuokraisäntä, pizzeriatyöntekijä... ei ne vaan osaa tai uskalla. Ja mä ku luulin että kyllähän nyt saksalaiset englantia osaa. No eipä siinä auta sitte ku yrittää yhen saksan kurssin käyneenä ja Rammsteinin sanotusten käännöksiä lueskelleena ymmärtää sana sieltä ja toinen täältä. Ite puhun englantia ja heittelen saksan kielisiä sanoja väliin jos vaan osaan ja toivon että se toinen ees ymmärtäis mitä mä sanon. Elekieli on myös kätevä, mutta ei oikein toimi puhelimessa.

Esim. Äsken juttelin vuokraisännän kanssa puhelimessa ja oli kyllä mielenkiintonen keskustelu. Oltas kyllä senki kanssa saatu asia selväks (tulee huomenna aamulla korjaamaan kylppäristä jotain en tiiä mitä), mutta just ku ymmärsin ni se päätti luovuttaa ja totes jotain tyyliin "meineee meinee... frau, kommen, fynf minuten, okey?" Totesin että "okey" ja pari minuuttia myöhemmin vuokraisännän vaimo soitti ja selitti asian englanniks. Ainut asia mikä multa oli jääny ymmärtämättä oli se ettei mun välttämättä tartte olla paikalla. Että ei kait siinä. Huomaa kyllä oikeesti että loppujen lopuks hyvin alkeellisella kielitiadolla tulee toimeen vieraassa maassa. Ja miksipäs ei? Harvemmin sitä tarttee kaupankassalla jutella sosiaalipolitiikasta.

Mitäkö oon tehny tällä viikolla? Maanantaina kävin tutustumassa optometrian yksikköön ja työntekijöihin. Oli muuten pikkusen eri tasoset pelit ja vehkeet ku meillä Oulussa. Seuraavaks menin kauppaan ja alkuperäinen tarkotus oli vaan käydä kattomassa mitä kaikkee siellä on mutta sitten iski nälkä. Päätin olla luova ja kokata pastaa ja jauhelihakastiketta. Sitten keksin että mähä voisin tarjota käppiksellekki ku seki oli mulle niin ystävällinen ja oli tehny ruokaa ku saavuin 24h matksutamisen jälkeen edellisenä iltana perille. Kotimatkalla sytty lamppu. Mitä jauhelihaa mä ostin? No sika-nautaa tietenkin. Holy cow. Maistuu varmasti intialaiselle. No, loppujen lopuks selvis että kämppis on kasvissyöjä joten ihan sama mitä lihaa ostin. Mut hei eikös ajatus oo se tärkein?

Tiistaina kävin kv-toimistolla täyttämässä parit paperit ja sitte kävelin keskustaan ostamaan prepaid-liittymän. Paikallinen 3G-verkko toimii uskomattoman huonosti mutta kyllä tuolla onneks tarvittaessa Whatsapp-viestit lähettää ja muutaman minuutin ku jaksaa odotella ni google mapskin saa kartan ladattua. Mun omasta numerosta on siis turha yrittää tavotella. Whatsapp- ja facebook-viestit tulee perille kännykkään asti vanhallakin numerolla. Kätevästi pääs kirjautumatta kummallekkin tilille vaikka vaihdoin sim-kortin. Pelkästään pyyhkäisykuvio riitti. Tiedänpähän sitte ku puhelin joskus pöllitään että liittymän sulkeminen ei auta...

Eilen (keskiviikkona) ei ollu mitään pakollista tekemistä joten nukuin pitkään. Neljän-viiden maissa kävin testaamassa lähimmän kebulan. Pitakebab 3,5€ ja 0,5l bisse 2€. Maistui pitakebulle ja oluelle niin kuin oletinkin. Ravitsevan aterian jälkeen  kävelin kampukselle ja etsin 2 geokätköä. Ensimmäistä ku olin ettimässä ni viereen kurvas auto yliopiston logolla varustettuna. Ikkuna aukes ja ukko selitti jotain saksaks, joten pääsin taas sanomaan "Ich spreche nicht Deuthce, English only." "Only English???" "Well... also Finnish" Ukko naurahti mut eihän se enempää englantia osannu. Jostain kumman syystä kuitenki arvasin että se ihmetelee miks hiippailen yliopiston kulmalla tonkimassa perustuksia ja räystäitä. "I'm finding geocaches." Ukko oli yhtä kysymysmerkkiä joten näytin sille Garminia "GSP, treasure hunting." En tiiä tieskö ukko mitä geokätköily on mutta ainaki se vaikutti vakuuttuneelta etten oo virittelemässä pommia tms kampuksen perustuksiin.

Tänään (torstaina) näin ekaa kertaa muita vaihtareita. Käytiin kiertämässä kaikki 3 kampusta läpi ja osa sai jopa opiskelijakorttinsa. Mullehan ei tietenkään ollu sitä tullu eli jossai on jotain vikaa. Kuulemma suurin osa on maksanu 65€ maksun opiskelijakunnalle. Ei mulle vaan kukaan oo täällä semmosesta mitään puhunu eikä oo laskuakaan näkyny. No, nyt sain jonku paperin jonka kanssa pitäs mennä pankkiin. Verkkopankkihan ois liian helppo tapa hoitaa tämmösiä. Pitäs kait vaivautua tien toiselle puolelle pankkiin tässä kohta... Tässä nyt sit yleisön pyynnöstä vielä niitä kuvia.

Burren kampus. Tuossa rakennuksessa sitä pitäs opiskellakki kait jossain välissä.
 
Tuolla kellotornin varjossa meikä majailee. Ei oo kaupungin keskustaa mutta lähimpään pankkiin on 25m, kapakkaan 50m, kebulaan 100m, kauppaan ehkä 700m ja Burren kampukselle about saman verran. Eli tarvittavat palvelut on lähellä.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Oulusta Aaleniin 24tunnissa

Nonniin! Perillä ollaan ja ensimmäinen yö Aalenissa takana. Matka sujui hyvin jos ottaa huomioon että siihen sisältyi 3 junaa, 2 lentokonetta, linja-auto ja metro. Moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta selvisin perille.

Astuin Oulu-Riihimäki yöjunaan lauantai-iltana klo 23.38. Konduktööri aloitti sanomalla "Tässä on ollu pientä sekaaannusta ku yks makuuvaunu piti jättää pois matkasta mut kyllä kaikille pitäis paikat löytyä". Mun paikka ei onneks ollu siinä vaunussa, joten ei tarvinnu onneks säätää mitään ja pääsin hyttiin. Hytissä iski hieman epätodellinen olo. Yläpunkassa joku random ukko kuorsas ja mä mietin, että en kyl vieläkään tajua olevani menossa Saksaan. Kait sen ehkä sit joskus tajuaa...

Riihimäellä oli sit eka vaihto. 45min odottelin että Riihimäki-Tikkurila lähijuna lähtee liikkeelle. Tikkurilassa vaihdoin lentokenttäbussiin ja lentokentällä olinki sitte yli 4h ennen koneen lähtöä. Matkalaukku paino 25,5kg ja reppukin oi täynnä, joten piti kikkailla painavimmat tavarat reppuun ja repusta kevyet tavarat laukkuun ettei tuu 60e lisämaksua. 23kg oli raja ja kiva virkailija hyväksy 23,5kg. Onneks kukaan ei punninnu mun reppua... Ehkä se virkailijakin hyväksy mun laukun siks että koki jonkinlaista vahingon iloa siitä, että joudun roudaamaan sitä reppua iltaan asti.

Lensin Lufthansalla, joten kaikki kuulutukset tuli eka saksaksi. Aloin päästä tunnelmaan. Frankfurtissa oli vaihto ja vaihtoaikaa jälleen yli 3 tuntia. No, eipähän tullu kiire. Se lentokenttä oli nimittäin jäätävän iso. 5 aluetta ja pelkästään A-alueella oli 69 lähtöporttia... Siellä näki paljon matkalaukkujen kanssa juoksevia ihmisiä :D 

Lento Frankfurtista Stuttgartiin kesti alle puoli tuntia ja junalla olisi päässyt noin tunnissa, joten tuntua vähän turhalta lentää. Stuttgartissa kuitenkin ymmärsin, miksi lentäminen oli järkevää. Junalipun ostaminen automaatista ei ollut mitään helppoa edes englanniksi varsinkin kun tiesin että jos pääsisin alle 45 minuutissa keskustaan niin ehtisin aikaisempaan junaan sieltä Aaleniin. Onneksi joku auttoi ostamaan lipun. Ja onneksi se ihminen auttoi myös lentokentän metroasemalla. Lipussa nimittäin luki vain

Von: Stuttgart Flugh/Mess
Nach: Aalen

ja siinä kaikki... ei lähtöaikaa, ei vaihtoa, ei raidetta! Onneks tää ihminen sitte kerto että kaikki metrot vie päämetroasemalle. Pääsin sinne mutta siellä mä vasta olinki hukassa.  Tiesin, että Aalen on päätepysäkki ja lähtöaikakin oli mielessä 15min tarkkuudella. Yritin jotain aikataulua lukea mut missään ei mainittu Aalenia. Taas jotain randomia hihasta kiinni. Neuvo menemään yläkertaan. Siellä kuulemma on iso screeni, jossa näkyy lähtevät junat. No, eihän sitä ny 10metrisellä taululla voi näyttää ku seuraavat about 10 lähtöä ja eihän niissäkään lukenu Aalenia missään. Taas jotain randomia hihasta ja se sit katto jollain kännykkä sovelluksella että monelta ja mistä lähtee seuraava juna Aaleniin. Lähin sitte viimesellä junalla. En ehtiny toisiks viimeseen mut toisaalta näin olin arvellukin jo etukäteen. Mutta pakko sanoa, että arvostan VR:ää eikasempaa enemmän.

Aalenissa mulle kämppää alivuokraavan tyypin kaveri tuli isänsä kanssa hakemaan mut asemalta kämpille. Ihan kiva kämppä vaikka onki vähän erikoinen. Tää on nimittäin entinen hammaslääkärin vastaanotto.  Keskellä asuntoa on vessa. Sitä kiertää käytävä jossa on ovet kaikkiin huoneisiin. Muilla kämppiksillä on kaikilla yks iso huone mut mulla on 2 pientä vastakkaisilla puolilla asuntoa. Toisessa on sänky ja sohva, toisessa vaatekaappi, hylly ja toimistopöytä. Erikoinen mutta toisaalta tosi kiva systeemi. Tohon aulaan on yhteyksissä myös olohuone/ruokailutila joka on selvästikkin ollu entinen odotusaula.

24h matkan jälkeen oli mahtavaa päästä valmiiseen pöytään. Intialainen kämppis oli tehny mausteisia "lettuja" joita dipattiin jugurttiin. Oli hyvää! Kämppis myös lupas että saan käyttää sen ruokia ja muitaki tavaroita jos tartten. Vastaanotosta arvosanaksi 10+

Sänky oli pehmeä ja olisin nukkunu muuten tosi hyvin, mutta tien toisella puolella on kellotorni... Siellä joku Notre Damen kellonsoittaja päätti soittaa aamu kuudelta 5min soolon... Enkä liioittele. Kesti oikeesti 5min. Mä jo unipöhnässä mietin että onko se sittenki joku hälytysääni et tuleeko maailmanloppu vai mitä täällä tapahtuu. Päätin kuitenki olla nousematta ja tyydyin kiroamaan soittajan alimpaan helvettiin ku tuntu ettei se ikinä lopeta. Muutenki se soittaa aina vartin välein. Mm just 3sekunttia sitten kuulu kilahdus ku kello näytti 14.15. Ton nyt vielä kestää mut miks helvetissä pitää soitaa 5min aamu kuudelta!!! Oon ihan varma että siellä istuu joku kiero savolaisukko vetelemässä naruista ja nauraa itekseen paskasesti "Höh höh höö! Herätän kaekki!"

Oho. En oo kyl varmaan lukion jälkeen kirjottanu näin pitkää tekstiä. Katellaan jospa sitä joku päivä jaksas kirjottaa jotain ja ehkäpä vähän lyhyemmin. Vois lähtee ulos ja yrittää löytää yliopistolle.