torstai 1. tammikuuta 2015

End of the road

Keskiviikko 10.12. Heli ja Riina siis lähtivät aamulla takaisin Suomeen. En ite saanu unta ennen ku tytöillä soi herätyskello ja kasiks piti mennä kouluun eli unet jäi suunnilleen kahteen tuntiin. Sen saattaa huomata mm melkoisista silmäpusseista alla olevissa kuvissa. Tehtiin karsastustestejä ja hyvinhän se karsasti.



Iltapäivällä piti vielä tehä näyttökoe. Meni kyllä ihan penkin alle enkä ymmärrä miten pääsin läpi. Tein huolimattomuusvirheen ja sit jouduin tutkimuksen lopussa tekemään muutoksia enemmän ku sais tehä. Periaatteessa pitäs alottaa alusta koko homma jos joutuu tekemään lopussa noin isoja muutoksia. No, kait se lopputulos oli sit kuitenki tarpeeks hyvä ja se riitti tällä kertaa. Illalla oli pesuhuonebileet yhessä opiskelija-asuntolassa. Ei kyllä juurikaan oltu sisällä ku oli ihan liikaa porukkaa ja musa niin kovalla ettei kuullu juuri mitään. Hauskaa oli silti.

Torstaina alkoikin sitten ihmisten hyvästely kun espanjalaiset lähti joululomille. Hiljaiseksi veti. Tää oli ehkä ekoja hetkiä ku oikeesti tajusin että nyt alkaa olla kotiin lähtö lähellä.  Tajusin että tänä päivänä alko viimeiset 10 päivää vaihdossa. Nyt on otettava ilo irti. Nukkua ehtii sitten Suomessa. Illalle oli suunnitteilla bileet ja päätin että sinne on mentävä vaikkei jaksakaan.

Illalla sitten istuskelin koneella. Kukaan ei kysellyt minnekään joten koomasin vain ja ajattelin että ehkä sitä sittenkin vois nukkua ku ei sinne bileisiin ilmeisesti muutkaan kaverit oo lähössä. Klo 23 rupes kaverit kyselemään että miksen oo bileissä. Väsytti mutta kun kerran pyydettiin niin päätin lähteä käymään pikaisesti. Kahdelta tulin kotiin ja sitten kyllä uni maistui.

Perjantai-iltana lähdin tornille intialaisten järkkäämiin bileisiin. Yks saksalainen toi bileisiin trichterin (=party shooter) ja siitähän intialaiset innostu...  Putkessa oli aina litra olutta kerrallaan ja sehän piti juoda ykkösellä. Illan paras aika tais olla yhellä intialaisella noin 4 sekunttia. Respect. Ite kokeilin kahesti mutta en päässy lähellekään tommosia aikoja. Loppuillasta rupesivat vielä lisäämään vodkaa oluen perään. Ihan sairas meininki. Meni kyllä elämäni top10 bileisiin!


Sunnuntaina saatiin kämpille vieraita ku intialainen kämppis kutsu työkaverinsa käymään ja laitto ruokaa about 7tuntia. Oli muuten pikkusen hyvää.



Maanantai 15.12. Viimeinen viikko starttaa ja paniikkia pukkaa. Ei tää voi loppua vielä! Koulussa piti hyvästellä ihmisiä koska olin viimeistä kertaa piilari1 kurssilla enkä ollut varma näkisinkö osaa porukasta enää loppuviikon aikana. Sama homma piti tehdä viikon jokaisen tunnin jälkeen koska joka kurssilla oli eri ryhmä. Haikeeta. Illalla kävin viimeistä kertaa pelaamassa bingoa. Ei tullu voittoa vieläkään mutta nyt oli jo aika lähellä.

Tiistaina kokeiltiin koulun uusinta laitetta joka oli iPadillä ohjattava foropteri. Ihan siisti laite mutta kannatan edelleen manuaalista versiota koska automaattiforoptereissa ristisylinteritutkimus on asiakkaalle vaikeampi.

 

Meikäläisen to-do-listalla oli yks asia tekemättä joka meinas ihan unohtua. Koulun kahviosta sai nimittäin ostettua olutta joten päätettiin Magdan kanssa kahvitauolla että pakkohan se oli kerran käydä kokeilemassa.


Illalla oli opiskelijakunnan järjestämä leffailta koululla. Jos nyt rehellisiä ollaan niin ketään ei kiinnostanut ikivanha mustavalkoleffa. Porukka tuli paikalle koska 5e sisäänpääsymaksulla sai juoda niin paljon glühweinia kuin halusi. Tarjoilupisteitä oli kaksi mutta silti sai jonottaa melkeen puolituntia aina kun halusi täydennystä.

Keskiviikkoaamuna osallistuin Osakon järjestäytymiskokoukseen Skypen välityksellä. Meikän homma hallitusessa tulee olemaan international affairs. Juuri se mitä halusin! Illalla meillä oli koululla nk Aftershow-party. Se on eräänlainen palautekeskustelu kuluneesta syksystä. Suomeksi sanottuna meillä oli koululla varattuna luokkahuone jossa saatiin oleskella vapaasti ja opettajat kiersi jututtamassa porukkaa. Viimeisen vuoden opiskelijat hommas virvoikkeet eli olutta, glühweinia ja hodareita.

Tässä kuvassa ollaan Magdan ja meijjän opettajien kanssa. Oli kyllä mukava opiskella näin mukavien opettajien opastuksella!

Koululla vierähti pari tuntia ja sitten menin kämpille seittemän maissa. Olin kutsunu pari kaveria käymään ja Klaudi halus kokata currywürstia ihan kunnollisista raaka-aineista. Kyllä tuli hyvää.

Torstaiaamuna etelä-korealainen Jessica tuli hyvästelemään. Sain kortin jossa oli pitkä teksti sekä piirretty kuva musta (näkyy alempana kuvassa jossa muutkin saamani lahjat). Jessicalla oli kiire junaan joten itseasiassa avasin kirjekuoren vasta kun Jessica oli jo lähteny. Ihan hyvä niin. Ei sitä kuivin silmin voinu lukea. Pari tuntia myöhemmin myös saksalainen Caro tuli sanomaan hyvästit. Caro oli tehny mulle ite kauratyynyn (näkyy myös alempana kuvassa). Näiden haikeiden hyvästien jälkeen mietin että mitähän illasta tulee. Oli nimittäin mun läksiäisten aika. Päätin kuitenki että nyt pidetään hauskaa! Ja hauskaahan meillä oli.

Sain Lisalta saksalaisen perinne hatun. Tyylikäs ku mikä.

 Minä ja mun buddy (kv-tuutori) Steffen. En tiiä kenen idea oli laittaa pullon korkit silmiin joka kuvaan.

 Eveltä sain kukkia


Tässä vielä lahjat mitä sain torstaina. Alhaalla Caron kauratyyny. Keltaisen paketin sain Magdalta. Mietin että mitähän siellä on sisällä ku paketissa lukee ihan "Emotion hazard". Kova piilarihan se siellä. Ihan mukava saada tämmösiä huumorilahjojakin ni ei tartte joka välissä vetistellä. Jessican kirje oli liikuttava mutta kyllä tuo valokuva-albumi oli kans aika paha. Se oli monen ihmisen yhteisesti kokoama lahja. Tuon ku sain ni siinä sitten porukalla halailtiin ja yritettiin pidättää itkua. Ei helvetti. Ei tämmösiä kokemuksia voi ees sanoin kuvailla. En vaihtais tän syksyn kokemuksia mihinkään!

Perjantaina päivällä pyöräilin tornille hyvästelemään Magdan ja Kentin. Itkut oli itketty edellisenä päivänä joten nyt pääsin vähän helpommalla vaikka haikeaa oli silti. Todella moni kaveri oli jo lähtenyt joululomille mutta vielä oli muutamia jäljellä. Illalla menin takaisin tornille ja kokkailtiin georgialaista ruokaa. En nyt muista nimeä mutta taikinanyyttien sisälle laitettiin naudan ja possun jauhelihaa sekä mausteita. Nyytit keitettiin. Syöminen tapahtui siten että ensin puraistiin pieni reikä jotta kuuma höyry pääsi pois ja sitten reijästä imettiin nyytin sisälle kertynyt neste. Sen  jälkeen sitten syötiin nyytti. Näitä on pakko tehä Suomessakin!


Nika työstää taikinaa (olutpullo oli tällä kertaa ihan vain kaulimena) ja Klaudi antaa taustatukea. Archilistä näkyy tällä kertaa vain kädet.


Lauantaina oli vuorossa viimeinen reissu. Lähdettiin 5h hengen porukalla tutustumaan Rotenburgiin. Lisa toimi oppaana koska kyseessä oli hänen kotikaupunkinsa.

 Rothenburg on yksi ainoita Saksan kaupunkeja joissa kaupungin muuri on edelleen kokonaan pystyssä.
 Keskellä tietä oli erivärisiä katukiviä. Kun kuviota katsoo tarkemmin niin selviää että tällä paikalla oli joskus hirsipuu.

 Kirkko

 Kaupungintalo
 Kaupungintalon tornissa oli näköalatasanne. Pitihän siellä käydä. Hienot oli maisemat mutta tuuli oli sen verran kylmä ettei siellä kauaa huvittanut olla.
 Näköalapaika oli rakennettu satoja vuosia sitten. Silloin ihmiset olivat keskimäärin huomattavasti lyhyempiä kuin yli 190senttinen Steffen joka sai varoa päätään tornin huipulle vievissä portaissa. En suosittele ahtaanpaikan kammoisille.
Lisää kuvia kaupungista:




 Käytiin ravintolassa syömässä perinteistä sapuskaa.

Illalla palattiin Aaleniin ja istuttiin iltaa tornilla.

Sunnuntaina olikin sitten viimeinen päivä Aalenissa. Kaupungintalolla oli ilmainen sinfoniaorkesterin joulukonsertti jota mentiin kattomaan. Kaupungintalolla pitäs kyllä olla useampikin juhlasali mutta jostain syystä konsertti järjestettiin aulassa. Tultiin just ennen konsertin alkua ni eihän meitä päästetty sinne aulaan ku ei muka mahtunu. Istuttiin sitten viereisessä aulassa kuuntelemassa vaikkei nähty mitään. Konsertin jälkeen käytiin joulumarkkinoilla. Kaveri osti lämmitetyn oluen jossa oli makuina mm kanelia ja omenaa. Kuulosti niin ällöttävältä että pakko oli maistaa kaverilta. Yllätyin täysin. Sehän oli tosi hyvää! Pakko oli itsellekin ostaa.

 Oli niin hieno mukikin että pakko oli ottaa muistoksi.

Viihdyttiin markkinoilla ehkä pari tuntia ja sitten mentiin tornille istuskelemaan. Oli vaikea käsittää että olin siellä viimeistä kertaa. Oli aika sanoa viimeisillekkin kavereille hyvästit ja mennä kämpille nukkumaan että jaksaa aamulla herätä.

Heräsin 5.30 ja lähdin 6.50 bussilla rautatieasemalle. Aalenista matkustin junalla Stuttgartiin ja siellä nousin junaan joka vei suoraan Frankfurtin lentokentälle. Lento Helsinkiin, bussilla Tikkurilaan ja sieltä junalla Kuopioon. Matka kesti 16 tuntia mutta tällä kertaa ei ollut ongelmia. Olin perillä Kuopiossa vähän ennen puoltayötä.

Jossain baltian yllä, surullisena mutta monta kokemusta rikkaampa.

Tässä tämä nyt sitten oli. Kiitoksia kaikille teillekin jotka jaksoitte lukea. Jos joillain teistä on tilaisuus lähteä vaihtoon ja ootte lukenu mun tekstit ni en ymmärrä, miten voitte perustella itellenne sen ettette lähtis. Mä lähin yksin ja kyllä se mua totta kai jännitti, mutta loppujen lopuks oon sitä mieltä että se oli vaan parempi. En ollu niin riippuvainen kenenkään toisen menoista ja sain tehä asiat just niinku halusin. Jos en tienny jotain sanaa englanniks ni en voinu kysyä sitä keneltäkään vaan oli pakko yrittää selittää. Sillei se todellinen kielitaito kehittyy! Kun suhtautuu asioihin avoimin mielin niin kaikki kyllä järjestyy. Mä koin asioita joita ei Suomessa koe. Mä sain kymmeniä uusia kavereita ympäri maailmaa ja opin niiltä ihmisiltä niin paljon. Kuten jo aiemmin sanoin, en vaihtais tätä kokemusta mihinkään! Miettikääpä sitä! Tämä on tän blogin viimeinen päivitys ja haluan lopettaa sen biisiin joka soi päässäni viimeiset 2 viikkoa Saksassa ollessani. Se on Sentencedin End of the road.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti